Kaikenkattava kausiraportti

Kaikenkattava kausiraportti

Moi.

Mitä kuuluu? Onko kaikki hyvin?

Anteeksi etten ole viimeaikoina kirjoitellut sinulle, mutta tässä on nyt ollut kaikenlaista menoa, vaikeutta ja puuhaa. Tekosyitä toki kaikki tyynni ja lupaan parantaa tapani. Tämä ajatustenvaihtomme on valtavan tärkeää ja sisällöllistä meille kummallekin, joten jospa yrittäisimme kumpikin aktivoitua uudestaan? Peace? Love? Meat? Tämän viimeisen kerran?

Ja anteeksi se viimekertainen!

Purjehdin edelleen sillä samalla veneellä. Ja niillä samoilla purjeilla, joita me yhdessä teippailimme kasaan sen kovatuulisen kisan jälkeen. Saatuani potkut sementtitehtaan muotoiluosastolta ovat rahat olleet kovin vähissä ja erinäisiä luovia ratkaisuja on syntynyt edes osittaisen kilpailukyvyn säilyttämiseksi. Gorillateipillä voi korjata ihan kaiken, jopa rikkoutuneet parisuhteet. Tai niin ainakin laiturinaapurini Eki väitti. Tosin hiukan epäilyttää, semminkin kun kävi ilmi, että kyseinen tietäjä on ollut mukana S/M-kisoissa perämiehenä.

Alapään olen toki pitänyt sileänä. Muistat varmasti sen uskomattoman sileän ja viimeistellyn pinnan, joka ilkikurisesti vihjaili nopeasta etenemisestä kohti maalia! Köyhän on pakko omalla hiellään korvata rahan ja aseman tuomaa suorituskykyä. Suorastaan proletariaattipohja, jos tällaisen lievästi poliittisesti värittyneen ilmaisun sallit. 

Kisakausi oli aikalailla toisinto aikaisemmista vuosista. Nimetön vene nominaalisilla tuloksilla. Et luultavasti halua lukea vanhan toisintoa, mutta kertaan nyt kuitenkin pääpirteissään kauden 2019 ylä- ja alamäet. En tiedä onko kertauksesta opiksi tahi opetukseksi, mutta kenties tiettyä tragikoomista viihdearvoa saattaa tarinoistani löytyä. Tai pahkasikamaisuuksia, mene ja tiedä. 

Kauden ensimmäinen tosikoitos oli muistaakseni Weban tonkat. Tiedäthän tuon kisan, jossa kierrellään punaisia poijuja ja yritetään väistellä kanssaveneilijöitä. Miehistä oli kyllä tehtäviensä tasalla ja reagoi erinomaisen hyvin kulkusuunnan muutoksien vaatimiin, noh, juttuihin. Siis niitä purjeita pitää aina siirrellä puolelta toiselle hiukan riippuen siitä, mistä tuulee ja mihin ollaan ohjastamassa. Tästä outoudesta olen tainnut aikaisemminkin kirjoitella. Purjehdus on vaikeaa. Moottoriveneily on kaikin tavoin niin paljon helpompaa. Köydet irroitetaan laiturista, käynnistetään moottori ja asetellaan korvatulpat korviin. Siinäpä se, sen jälkeen voidaan nauttia ihanan tärisevästä saaristonäkymästä. Toisinaan olen puolivakavissani harkinnut jonkin flipper-tyyppisen moottoriveneen ostoa. Olisi upeaa vetää 30 hevosvoimainen Tohatsu käyntiin ja vaan nauttia hurjalla vauhdilla ohikiitävistä maisemista ja seuraavan retkisataman laiturilla päivystävistä misseistä, jotka ovat valmiina parantamaan tärinän aiheuttaman inkontinenssin. Vailla huolia, vailla vaivaa. Onnellisena, vapaana ja haluttuna. Noh, moottoriveneet litkivät valtavasti bensaa ja ovat muutenkin tyyriitä. Köyhälle sopii purjevene, kusitauti ja ilmainen tuulivoima-avusteinen eteneminen.

Neuvostoliitossakin kävimme. Muistanet alkukesä Suursaari-kisan, jossa käydään koukkaamassa neuvostojen maan kautta. Ilmoittauduin kaksinpurjehdusluokkaan ja sain houkuteltua hyvän purjehtijapunatoverin mukaan matkalle. Valmistelut olivat huolelliset, sillä onhan Suursaari-kisa Suomen vaativin avomerikisa. Tai oikeastaan ainoa avomerikisa, jossa rannikkoa ei näy pariin tuntiin. Kisa oli Suomen Avomeripurjehtijoiden järjestämä, mikä tuntui hiukan koomiselta kovin kapealla Suomenlahdella purjehdittaessa.

Litoraalipurjehtijat r.y? (tähän sellainen mietteliäs hymiö! Digiurpona en osaa sellaista laittaa, vaikka olen sellaisen radiossa joskus nähnyt).

Kaksinpurjehduskaverini Juha oli jostain löytänyt Vene-lehden numeron vuodelta 1972. Aviisissa oli seikkaperäiset ohjeet Neuvostoliittoon purjehtiville. Noudatimme ohjeita ja pakkasimme veneeseen virvokkeiden ja eväsleipien oheen transistoriradioita, farkkuja, sukkahousuja ja Pepe Wilbergin LP-levyn. Ihan turhaa puuhasta. Joimme virvokkeet ja maistoimme eväsleipiä mutta kukaan ei halunnut vaihtaa ruplia tai vodkaa loppukamoihin! Älä tilaa Vene-lehteä, ihan tyhmät ohjeet!

Kilpailullisesti kisa sujui valtavan hyvin Suursaaren eteläkärkeen saakka. Sitten alkoi se päkä-pläkäosuus, josta ei dramatiikkaa puuttunut. Muistat varmaan, että olemme ennenkin sössineet kevyen tuulen taipaleet ja tämä Suursaaren paluumatka ei totisesti poikennut totutusta. Oih, me yritimme ja kiroilimme ja rukoilimme kaikkia uskonnontunneilla esiteltyjä jumalia, mutta mikään ei auttanut. Ne oikeat kilpapurjehtijat karkasivat jättäen retkipurjehtijat miettimään harrastuksen miellekkyyttä ja seuraavan viikon ruokabudjettia.

Ihan kiva kisa silti. Olet varmasti youtubesta nähnyt lauantai-iltana päälle vyöryneen ukkoskuuron aiheuttaman sekaannuksen. Onneksi me olimme niihin aikoihin jo rantaravintola Blue Peterin terasilla ryystämässä virvokkeita. Sijoitus oli se tuttu ”ynnä muut”, mutta monta hyvää tarinaa rikkaampana viikonlopusta selvisimme! Kerron sinulle niistä sattumuksista tarkemmin kun seuraavan kerran nähdään.

Sitten se Baltic Offshore Week.

ei

ei ei ei ei

ei, en halua kertoa siitä mitään.

Ei mennyt kovin hyvin. Syyt voit lukea kaikista aikaisemmista viesteistäni. 

Hangon Regatassakin kävimme. Näin minulle on kerrottu. En itseasiassa muista koko tapahtumasta paljoakaan. Jotain porukkaa oli veneessä ja hämärät mielikuvat väittävät että kahtena päivänä purjehdittiin. Oli jälleen outo tapahtuma, mutta niinhän tuo suven suuri känniregatta aina on. Edelleen minua hämmästyttää, että siellä oikeasti purjehditaan.

Ai niin, näin laiturilla notkuessani Tirpan. Muistathan sen tyypin, joka amiksessa aina survoi emboa etumukseen, jotta hauikset olisivat näyttäneet suuremmilta. Se on nykyään joku key account manager ja asustelee Espoossa rivitalossa. Tirppa sönkötti jotain markkinoinnista ja kehoitti laittamaan veneen markkinointistrategian uusiksi. En ihan ymmärtänyt ideaa tai tavoitetta, mutta vaikutuksille alttiina läästin gorillateippia varmuudeksi kylkiin. Ei se vene luultavasti yhtään sen kovempaa kulje eikä sponssorifirmat ostele purjeita, mutta mielikuvat ovat tärkeitä ja image is everything. Ainakin Tirpan mukaan. Ja maailma sekä Itämeren hauet ja kaikki helvetin söpöt lahnat pelastuvat. 

Jos reilut kurapaskat ovat jo housuissa, niin kannattaako kalligrafiasiveltimellä yrittää rapsutella housuja puhtaaksi? Vai kannaisko vetää fernet brancaa ettei jatkossa kura lennä? Sano sinä fiksumpana!

Edellinen ei siis liittynyt mihinkään. Olen vaan viimeaikoina ahdistunut markkinointiin ja falskisti rakennettuun imagoon jolla rahoitetaan purjehdusharrastusta. Tai sitten olen vaan kateellinen, kun jotkut osaavat nyhtää hilloa tyhmiltä! Sori tästä. Ostan edelleen sossurahoilla purjeita ja laitan sen pohjan kuntoon työläisen hiellä!

Käytiin muuten Tallinnassa sillai kisaillen. Ihan samanlainen reissu kuin se, jolloin sinä olit viimeksi mukana. Tällä kertaa maali oli tosin eri paikassa. En nyt tähän hätään muista missä, mutta jossain siellä lahden perukoilla. Ei siis Piritassa. Oli silleen jännää, että ensimmäistä kertaa Bang&Olufsenin mittarit pettivät taktikon ja tuon erheen seurauksena ajelimme 2010-luvun pahimman missin leikkarista. Olen itse miettinyt, että menisin sellaiseen purjehduskouluun jotta ei aina tarvitsisi mittareita tuijottaa silmät vereslihalla. Minua edelleen hiukan korpeaa, etten amiksen levyseppä-hitsaaja -linjan jälkeen jatkanut purjehduskouluun. Olisi auttanut tosi paljon, sillä itseopiskelu on hidasta ja rasittavaa. 

Purjekin hajosi Tallinnanlahdella. Siis se sama purje jota joskus itku silmässä teippailtiin kasaan. Muistanet?

Tallinnan jälkeen emme olleet oikein missään. Joku ratakisa kisattiin ja siellä voitimme sen virolaisen jazz-bändin yhdessä lähdössä. Se piristi mutta paljon muuta krediittiä ei sitten kerätykkään. 

Veneen vessapaperirullassa luki että pienistä palasista ja sirpaleista on onni kerättävä. Kuulostaa ihan uskottavalta ja Embo on tähänkin asti ollut luotettava. Älä sinäkään siis vaivu epätoivoon näin kaamoskautena, vaan usko ja luota tulevan kevään voimaanuttavaan vaikutukseen. Rospuutto on vain lyhyt vaihe ihmisen vuosikierrossa! Käytä kohtuudella rullapyyhintä ja alkoholia niin kaamoskin tuntuu siedettävältä. Tämä oli ihan oma ajatelmani, mutta ei se siitä silti sen huonompaa tee. Tai ehkä tekee? En ole ihan varma. Tästäkään.

Kävimme kyllä viikkokisoissakin lähes viikottain. Kyllähän sinä tiedät nuo viikkokisakisailut. Välillä menee huonommi ja välillä paremmin. Eihän viikkokisat koskaan niin vakavia tapahtumia ole. Pääasia on lysti, tekosyy purjehdukseen ja muutama olut. Sillä tuloksella niin väliä. Toki aina on kivampaa voittaa kuin hävitä.

Tässäpä kuulumisia. Toivottavasti kirjoittelet takaisin.

Rakkain terveisin

Unski