Vuoden vanhempi

Vuoden vanhempi

Kevään ensimmäinen kisa aiheuttaa aina kisajännitystä, joka usein purskahtelee ulos omituisina äännähdyksinä kesken hyvin muotoiltujen ja harkittujen vittu lauseiden. Ulinan ja kiroilun höystämä kielenkäyttö on ilmeisen ominaista vanhuusiän matalaa kynnystä ylittäville vittu tosikkoharrastajille, jotka eivät aina ymmärrä ainoastaan nauttia täydellisistä vitun olosuhteista ja lähestyvän kesän vienosta vittu kuiskailusta.

Omituisen aikaisin ja omituisen kaukana Eestissä järjestetty E4 Fleet Race ratapurjehduskisa oli osana avareiden ranking-sarjaa. Suomessa suurin osa veneistä makoilee vielä pukeilla plaanilla, mutta onneksi Low oli kipattu puolikisavalmiina kellumaan muutamaa viikkoa aikaisemmin ja miehistökin oli heräillyt talviuniltaan. Treenamiset ja muut sellaiset turhanpäiväisyydet jätämme edelleen niiden lahjattomien huoliksi, mutta sen verran kuitenkin piipahdimme alkuviikosta ulkona, että ehdimme hinkata pahimmat ruosteet pois trimmiosaston nivelistä ja ajatuksista. Vene ja varusteet tuntuivat samalta kuin aikaisemmin. Ainoastaan vuoden vanhemmilta. Kuten miehistönsäkin.

Helatorstain siirtopurjehdus Helsingistä Piritaan sujui tukevan itätuulen avustuksella lähes ennätysaikaan, joten ei tuottanut minkäänlaisia vaikeuksia ehtiä Tallinnan iltaelämään. Suomesta lähti iskukykyinen kuuden veneen laivue ja yksi Low koittamaan onneaan etelänaapurin tunnetusti kovatasoista rättiskeneä vastaan. Virolaisia oli enemmänkin paikalla, kun olivat jo valmiiksi paikalla. Siis siellä Virossa.

Pirita näytti samalta kuin ennenkin. Vain vuoden vanhemmalta ja hiukan kuluneemmalta. Hieno paikka!

Kisapäivän aamu valkeni tyynenä ja kuuman kosteana kuin Mombasa, joten joku paikallinen jefe kävi tökkäämässä AP-lipun nurtsille. Konelaivalla Helsingistä saapunut loppumiehistö vaikutti laivamatkan jäljiltä epäilyttävän selvältä, joten kipparikaan ei tohtinut tasoitella käsien vapinaa millään vissyvettä vahvemmalla.

Tunnin odottelun jälkeen tuuli virisi ja veneet komennettiin kisa-alueelle. Kaikkiaan 24 ORC-kilpuria kirmasi matkaan. Joukon jatkona löntysteli Low, jossa viimeisteltiin pallokaspurjetta teipillä kilpakuntoon. Näytti edelleen ihan purjeelta, tosin vuoden vanhemmalta.

Ratakisojen referointi on ylivoimaisen haastavaa, joten jätän sen tälläkin kertaa tekemättä. Huomiona voisin mainita, että yllättäen lähtö on edelleen tärkeä osa onnistunutta kilpailusuoritusta. Asia kävi selväksi kauden ensimmäisessä startissa, jossa yritimme survoutua venepäästä radalle. Eihän siitä mitään tullut, sillä samantapaiseen taktiikkaan tuntuivat turvautuvan kaikki muutkin veneet. Otimme kiltisti takarivin paikan ja kisa oli tuloksen osalta taputeltu. Radalla oli silti kivaa. Vene kulki ajoittain ihan mallikkaasti ja manööverit olivat tutun laadukkaita. Hiukan hosumista aiheutti levittäjän puuttuminen ylämerkin vierestä, mutta suuremmitta vaikeuksitta nakit kiertyivät. Tuloksena hauskasta purjehduksesta oli melkein pökäsija. Turha on antaa tasoitusta startissa! Vielä joskus, tai toivottavasti ihan lähitulevaisuudessa, mekin uskallamme pujotella paaralla lähes kolmenkymmenen veneen fliitissä minuuttia ennen starttia!

Päivän ja kauden toinen kisastartti sujui hiukan paremmin ja lätkyttelimme venepäästä muutaman pikaisen vendan jälkeen ihan mallikkaasti radan oikeaan reunaan. Eipä siellä sitten X-34 RelaXin lisäksi paljon muita veneitä ollutkaan ja etukäteen mietitty taktiikka paikallisten seuraamisesta meni aavistuksen reisille. Ylämerkillä olimme silti ihan ajoissa ja peräpeilin suunnassa oli jopa muutama paikallinen First 34.7, mutta hiukan hidastellen tehty alamerkin kierto tiputti jälleen sijoitusta. Lenssivauhti oli muutenkin jotenkin tahmeaa, tiedä sitten mistä johtui. Naapurin väli-Firstit tuntuivat kulkevan järjestään kovempaa alamäkeen. Mitäköhän ne taas on keksineet? Keskinkertainen startti toi palkinnoksi keskinkertaisen sijoituksen (16/25), mikä jäikin päivän parhaaksi.

Kolmas startti oli valitettava toisinto ensimmäisestä. Juutuimme kisaklungan taakse ja paskafööneistä toipumiseen meni ärsyttävän kauan. Ensimmäisellä ylämerkillä olimme pökäpäässä ja lopputuloksissakin samanmoisissa asemissa. Ensimmäisen päivän kokonaistuloksissa olimmekin suhteellisen kaukana kärjestä. Noin yleisemminkin koko kisaviikonloppu oli isäntien juhlaa ja suomalaisia vietiin kuin kraatarin laskiämpäriä. Kymmenen parhaan joukossa ei ollut kuin yksi porovene, tosin toisena. Kaikki muut vodkaturistit olivat sitten siellä kympin huonommalla puolella.

Sunnuntain pyhäpäivä veroitti Lown miehistöä niin rankalla kädellä, että startit jäivät ajamatta. Miehistön jäljelle jääneet rippeet vinkuivat itsensä First 40 Euforelle sunnuntain startteihin. Hieno päivä sekin!

Kaikesta huolimatta, kisapurjehdus on upeaa! Kyl tää täst, vielä on monta eksoottista kisamatkaa jäljellä ennen kauden loppua!

Hyvää alkavaa kesää!

T: vuoden vanhempi