Loppukausi muutamalla hymiöllä

Loppukausi muutamalla hymiöllä

Kuten lehmus ja rusakko toisiaan välttelevät, ja silti niin kummaa vetovoimaa toisiinsa tuntevat. Mikä on tuo kemia, mikä on se yhteen liimaava tarve ja pakote? Pakote? Pakote?

Muistin toissa torstaina tämän blogin. Ehkäpä pitäisi kaikkien neljän vakiolukijan riemuksi hieman päivittää tarinanvirtaa viimeaikaisilla kuulumisilla.

Pitäisikö? No pitäisi!

Siispä reippaasti matkaan!

Katsotaanpas, mitä on tapahtunut sitten viimeisimpien merkintöjen? Näemmä blogin vakituinen avustaja Isto oli kirjoittanut Gotland Runtista, joten en nyt palaa enää siihen aiheeseen, totean vaan omastakin puolestani, että kisa oli tosi kiva ja raskas. Siis ihan sellainen kuin kunnon avomerikisan  kuuluukin olla. Paskamaista ja synkkää!

Runtin jälkeen Team Low osallistui silleen ihan läpällä Hangon Regattaan. Tiimistä ei tosin kukaan ollut mukana, mutta siirtoreissun jäljiltä paikalle jätetyn kipparin onnistui värväämään lauman virkaheittoja purjehtijoita Hangon laitureilta ja parin lähdön verran Hangon kisaamisestakin nautimme. Ei mennyt kovinkaan mairittelevasti, mutta se nyt tuli selväksi, että First 34.7 Penetrator -tyyppinen vene kulkee paljon paremmin genoalla kuin fokalla. Kait se Farr jotain tiesi, kun kiulun gee-veneeksi alunperin suunnitteli. Runtissa vastaava vene ajoi 105 neliöisellä genaakkerilla ja täydellä fokalla Lowia vastaan. Hävisimme tuntikaupalla ja varsinkin SRS-tasoituksissa pieni purjeala ei hyödytä yhtikäs mitään. Kaikille LYS- tai SRS-kisaajille opiksi: läimikää niin isot purjeet veneeseen kuin ikinä mahdollista ja käytännöllistä. Se kannattaa loppupeleissä Itämeren heikkotuulisissa kisoissa.

Keskustapuolueen kesäpäivien jälkeen Low uitettiin takaisin Laruun odottelemaan seuraavia koitoksia. Seuraavaan maksutapahtumaan, Helsinki-Tallinna -Raceen, oli jokunen viikko aikaa, joten Low ja kippari lähinnä chillailivat laiturissa mietiskellen venevauhtikysymyksiä. Runtin lähtösatamassa kävin utelemassa First 35 Biancon mastotrimmejä, mutta puolin ja toisin valtavasta humalatilasta johtuen vinkin jäivät aika vähäisiksi. Jotain välivantteihin liittyvää se Biancon porukka höpötteli, ja tähän hataraan muistikuvaan perustaen vääntelin Lowin vantteja uusille kireyksille. Muutama Tiisis-kisa ei oikein selventänyt muutoksen hyvyyttä.

Helsinki-Tallinna -Race oli jännä tapahtuma. Järjestelyt ovat nykyään tosi mainiot ja kisaajilla on mahdollisuus tuoda kisavene jo starttia edeltävänä päivänä Kauppatorin rantaan aivan ydinkeskustaan. Otimme tilaisuudesta vaarin ja S-Mikko uitti Suomenlinnassa majailleen Lown Kauppahallin laituriin. Jos jotain hyvää, niin pahaakin, Kallessa vietetyn yön jälkeen itse kisapäivä oli aika hermeettinen. Onneksi veneen vakiovispaaja korvattiin Ramdatan kuskilla, joten edes jotain onnistumisen mahdollisuuksia oli. Noin muuten miehistö koostui vakioporukasta. Keulalla huseerasi Mikko, trimmaamisesta vastasi Juristi ja pianoa hoiteli Itämeren paras haikkaaja Juha. Veneen vakkarikippari Jorma yritti nykiä ison skuuttia, mutta eihän siitä oikein mitään valmista taaskaan tullut. Alun super-kevyt keli teki elämän haastavaksi, mutta tulipahan taas todistettua, että Penetrator 34.7 on oivallinen kevyen kelin vene. Olimme faktisesti ja taktisesti aivan kärjessä vielä Kasuunilla, mutta loppupätkä meni sitten hiukan huonommin. Yön hakkaava aallokko ja Tallinnanlahden aamupläkä tiputtivat sijoituksen jälleen kerran niille tutuille, noh, sijoituksille. Asia ei liiemmin harmittanut ja itse pääasia, kisajatkot, sujuivat perinteisesti. Heti laituriin saavuttuamme jätimme kihlasormukset pentriin ja lähdimme hohtavan valkoinen rengas nimetöntä koristaen sosialiseeraamaan regattatelttaan. Muistaakseni päivä noudatteli tuttuja hyväksi koettuja kuvioita.

Paluumatka Helsinkiin oli kiva. Spinnuttelua ja kaljoittelua.

Push the button!

Puolalaisen räätälin Henri Lloydin kunniaksi järjestetty Henri Llllllllllloyd Race oli seuraavaksi vuorossa todo-listalla. Oikeesti, on muuten vittumainen ihminen se Henri! Jälleen kerran ja taas piiskasimme veneen hyvään vauhtiin puoleen väliin asti, mutta loppu oli henrimäistä taaperrusta. Maalisuoralla Ilmarinen kipitti ohi ja tulos oli jälleen kerran se tuttu pökä. Huonoon venevauhtiin ehkä vaikutti muutama matkalla nautittu lonkero, mutta ainakin keulan Kynde, pianon Juha, ja keskikannen Mikko ja Keisari olivat vesiselviä. Tai ainakin melkein. Tai lähes. Veneen kippari oli jo lähtötöötin ujeltaessa tolkuttomassa humalassa, mutta se hälle suokoon. Mokomakin vanha raihnas irstas paska!

Kiitokset kaikille Henrin jatkoille osallistuneille! Muistelen teitä lämmöllä ja 2027 on uudet bileet!

Kauden viimeinen avomeri-ranking -sarjan kisa alkoi huonoissa merkeissä. Ou beibi, Pentalaan oli ilmoittautunut ainoastaan Jace ja Itämeren paras haikkaaja Juha, joten sääennusteiden lupaaman rapsakelin kisa oli jo etukäteen taputeltu. Rataosuus sujui silti yllättävän hyvin. Tai hyvin ja hyvin, olimme pökiä, mutta onnistuimme kuitenkin suorittamaan vaaditut käännökset säällisessä ajassa. Kisaan kuulunut saaristosuhailu menikin sitten hiukan huonommin. Liian lähelle kalliota määritelty kääntömerkki sotki vajaakätisen miehistön pasmat ja suunnitelmissa ollut spinnujiippi muuttui ”revi spinnu etustaagista” – manööveriksi. Keskeytimme ja luikimme muna koipien välissä takaisin Laruun. Kaikkiaan kuitenkin hieno purjehduspäivä.

Love is all around.

Kauden viimeinen koitos oli Karvalakkikisa. Perinteiseen tapaan löimme veikkaa team Nautinnollan kanssa kisan voitosta. Tai ei ihan voitosta, mutta siitä, kumpi porukka pärjää paremmin. Tilanne ennen vuoden 2017 kisaa taisi olla 2-2, joten kauden Karvalakissa oli totisesti panosta. Ainakin sen vedoksi lyödyn rommipullon verran. Taustatietona kerrottakoon, että Nautinolla on kuuluisa lys-tykki, jonka voittaminen on aina meriitti ja kunnia. Semminkin kun veneen kippari on tätä nykyä Avomeripurjehtijat ry:n puheenjohtaja. Eli todella ansioitunut kilpapurjehtija, jonka voittaminen on työn, tuskan satumaisen tuurin takana. Ja kaikki tämä hehkutus ihan vaan siksi, että voitimme kyseisen vedon. Pari hymiötä tähän!

🙂 🙂

 

Itse kisa oli normijumppaa. Starttihetkellä tuuli oli aivan nollassa ja lähtökiihdytys venepäästä oli todellista kelluntaa. Jäimme pahasti jalkoihin ja kaikki muut, siis ihan kaikki muut, kipittivät karkuun minkä vesilinjoiltaan ehtivät. Takaa-ajo on hieno laji ja keulan Jorma ja Jussi tekivät nopeaa työtä ylämerkin jälkeen. Alamäessä vene kulki nätisti ja Suomen ainoasta Farrista pummattu spinnunskuuttaja Mikael teki täydellistä työtä venevauhdin eteen. Melkin kohdilla ohitimme Nautinnollan ja ja muut kiusankappaleet ja kryssipätkällä vanha södergren-taitaja Jan trimmasi valtavan ykkösgeen uskomattomaan vetoon. Jossain niillä kinttailla tuli taas mieleen, että First 34.7 Penetrator on gee-vene eikä mitään muuta. Loppukisa olikin sitten lähinnä Nautinollan jaakaamista. Kelit vaihtelivat nollasta myrskytuuliin ja liian lähelle pääsivät Amiraalin FinFun ja paluun radoille tehnyt Shere Khan. Maalisuoran pläkäansoissa kunnon toppispinnu olisi ollut kiva, joten ehkä seuraavalla kaudella emme kurista veneen potentiaalia, vaan ajamme täydellä geellä ja sataneliöisellä spinnulla kaikki kisat. En tiedä, tuoko moinen onnen, mutta ainakin virolaismallinen bondage on tuonut mukanaan pelkkää tuskaa ja itkua.

When you say nothing at all.

Kiitos kaikille osallistujille! Tämä oli hieno kausi ja seuraavasta tulee vielä upeampi!