Käteen

Käteen

Jokatorstainen Torstai-kisa oli jälleen kerännyt kokoon kunnioitettavat neljätoista venekuntaa. Asiat tietysti ovat suhteellisia, ja jos tuon luvun suhteuttaa siihen tosiasiaan, että Suur-Helsingin alueella on kymmeniä tuhansia LYS-kisailuun soveltuvia kippoja ja HSK:n laitureissakin kolmattasataa, niin osallistujamäärä oli jotain osittaisen torjuntavoiton ja täydellisen tappion välimaastoissa.

Jokatorstainen Torstai-kisa oli tällä kertaa ihan oikea mestaruustaisto, joten sääennusteisiin luottaen vene ahdettiin täyteen omia ja lainattuja gasteja. Eivät ne kymppilukeman sääennusteet sitten toteutuneetkaan, vaan tuuli oli kovin laimeaa. Asia ei liiemmin haitannut, semminkin kun sade pysyi kiltisti poissa kisaajia kiusaamasta.

Toimitsijat liputtivat perinteistä B-rataa, joka kiertää Hauvakarin kautta Suokin kulmille ja takaisin. Kryssiä oli liian vähän, mutta muuten rata oli ihan kiva etelänpuoleisilla tuulilla.

Startti roiskahti reisille. Suunnitelmana oli ajaa styyralla viivaa pitkin, kiusata kaikkia muita veneitä ja sopivassa kohdin tikata paaralle kohti ensimmäistä kääntömerkkiä, Koirakaria. Suunnitelmilla on se paha tapa, että ne toisinaan epäonnistuvat. Kuten tälläkin kertaa. Vene ei raivokkaaseen trimmaamiseen reagoinut ja styyran viiva-ajo typistyi kellumiseksi ja positioksi alimpana veneenä. Lähtötöötin sulomelodian kiiriessä kuulaassa syysilmassa olimme jumissa, liian alhaalla ja huonoissa fööneissä. Emme oikein toipuneet koskaan ja kippari aloitti tutun kitinän elämän merkityksettömyydestä ja eksistentiaalisesta tuskasta.

Lippupäästä, siis itäjääpoijupäästä, startanneet Eufore (First 40), Nautinnolla (Arcona 340) ja Tetu (X-34) kipittivät karkuun minkä ehtivät. Me lowilaiset taistelimme paskatuulissa Melkin rantapöheikköön ja korjaavan tikin ja hienoisen vauhtiparannuksen jälkeen ehdimme Hauvakarille lössin neljäntenä veneenä samassa kasassa Ginian (Seaquest 36) ja Tetun kanssa.

Kisan toinen momentum oli strekkipätkä Suomenlinnan rantavalleille. Tuulikulmat ehdottelivat Maurin (code 0) nostoa, mutta loppujen lopuksi neljänkymmenen asteen apparikulmat venyttivät Maurin ratkeamispisteeseen ja huonohkoon venevauhtiin. Fokalla ajellut Tetu meni heittämällä ohi ja taisipa Nautinollakin kasvattaa hiukan eroa. Viihdyimme Maurin seurassa liian kauan ja hillokuorrutuksen häviölle antoi nokille kääntynyt tuuli, joka pakotti Maurin hylkäämiseen ja muutamaan vendaan ennen kääntömerkkiä. Etelämpänä ajaneet veneet pyyhälsivät kääntötatille viivasuoraan. Jälkijoukkokin oli ihan liian lähellä ja ehtipä S/Y Sampo Sälevaaran miehistö kuittailemaan kummallisista ajolinjoista. Epelien olisi tuossa vaiheessa pitänyt olla paljon kauempana peräsuunnassa.

Taival takaisin Hauvakarille oli tiukkaa spinnuttelua Unton vauhdittamana (S1.5). Ginia pyyhälsi ohi ja Nautinnolla ja Tetu pysyivät sitkeästi etumatkalla. Yritimme nousta tarkkailuasemista kierroksen takamatkalta pitkällä kirillä pallisijoille, mutta himmaava iltatuuli romutti ad hoc –strategian. Lown takana taapertaneet veneet kärsivät tosin vieläkin enemmän laskevasta tuulesta, joten jotain hyvääkin tuossa tutussa, iltakisoja riivaavassa sääilmiössä oli.

Lilluimme maaliin reilun tunnin suhaamisen jälkeen, ja vaikka tuloksena oli jälleen tutunoloinen nelostila, oli iltapuhde ihan mainio. Hyvä tiimi ja hyvät renkaat. Ja purjehdus nyt on aina kivaa.

Seuraavat viikkokisat ovat sitten joskus kaamosajan jälkeen. Voimia kaikille, kyllä se talvi on ihan kohta ohi!