Ruotsalainen saari

Ruotsalainen saari

ISOT KIRJAIMET. ISOT. KIRJAIMET.

Ko1ra. Ko3ra. Numeron ero muuttaa merkityksen.

Tukholma. Jumala. Humala. Siinä se kolminaisuus oli, josta naapuri kertoi. Ajatonta ja ajateltavaa.

Lähes kaunista toisinaan.

ISOT KIRJAIMET. Muista ne, jos joskus kirjoitat tärkeistä asioista. Pieniin ja vähäpätöisiin asioihin riittää vaatimaton kirjasinkoko ja hauska fontti. Suuret asiat SUURELLA JA VOIMAKKAALLA, UHMAKKAALLA KIRJASIMELLA.

Tässä mietin, kertoisinko tarinan helvetin reippaista keski-ikäisistä miehistä, jotka kiersivät saaren. Olisiko siinä ainesta tarinaksi vai pitäisikö sittenkin keksiä omiaan. Teeskennellä viihtyvyyden nimissä. Nolostua aiheesta ja aiheetta ja käyttää ISOJA KIRJAIMIA?

Olkoot, kerron koko tarinan nahkiaisineen ja pääjalkaisineen. Ovat muuten ihan mainioita elukoita, kun ensi kertaa tutustut. Varaa jotain pikkunaposteltavaa mukaan!

TRAUMA!

paniikki. pienillä kirjaimilla. ihan pienillä.

Miksi tämä ei kulje. Kaikki liikuttamiseen tarvittavat osaset ovat paikoillaan. Miksi me emme liiku. Fårö häämöttää ja taaperramme. Kotialttarimme näyttää tyytymättömältä. Uhraamme neitsyytemme, kourallisen spermaa ja vuohen, mutta mitään ei tapahdu. Vaativa jumala, vaativa totta tosiaan. Olet paha. Tai me olemme osaamattomia.

Tiätekste, kyl me täysil vedettiin. Ihan siis niinku sikana. Kaasu pohjassa. Ei se silti riittänyt mihinkään.

Sekavassa mielentilassa koluamme hyvinvointiyhteiskunnan etupihaa. Kermavaahto ja mansikat sekoittuvat paskaan ja suomalaiseen humalaan. Saaret ja veneet vilahtelevat harmaakaihin vääristämän näkymän ohi ja näyttämön yllä leijuu itsepetos. Kotialttarimme kertoi totuuden, mutta me emme avanneet silmiämme. Emme suostuneet. Huono diili. Silmät ummessa oli mukavampaa.

paniikki. ihan pikkuriikkisillä kirjaimilla. 

Valtava uho. Huutoa ja suoranaista tuhoa mutta silti ne muut tuntuivat menevän ohi. Trimmaajat olivat skarppina, oli vene vaan niin vaativa. Tämä on jotenkin huolestuttavaa. Ei ole taidosta kiinni, vaan ihan jostain muusta. MINKKI VENEESSÄ?

Energian loppuminen on kuulkaas jotenkin helvetin ärsyttävä juttu. Vituttaa kuin pientä maaoravaa perseraiskattuna rotanloukussa. Energiaa voi varastoida akkuihin, mutta jos ne akut ovat loppu, joutuu käyttämään moottoria. Mikä siis on ihan perkeleen ärsyttävää pidemmän päälle. Kirjoitimme kolmatta sivua pelkkää moottoriraporttia.

Pääjalkaiset ovat tyhmiä. Siis näin välihuomautuksena ja mihinkään asiaan varsinaisesti liittymättöminä. Siis ihan vitun tyhmiä. Yleistys on kivaa.

Politiikkaa pitäisi välttää purjehdusblogeissa!

Ja suuria KIRJAIMIA.

Vedä vedä vedä vedä vedä JA kisko kisko kisko ja löysää.

Trimmaaminen on hankalaa. Asia tuli harvinaisen selväksi jossain saaren itäpuolella kuoppaisessa aallokossa. Tuuli käskytti ja vaati vaihtamaan raskaampaa keulaan. Merta ja aallokkoa vastaan taistelleet miehet vaihtoivat peltipurjeeen eteen. Kaunista. Henkevää. Ja toimivaa. Liikuimme jälleen, tosin veneen kotialttari oli edelleen tyytymätön. Koska se on tiivistelmä maailmasta, jotain suurta, merkityksellistä ja mystistä. Tai muutaman euron mittari. Asian todistaneet tietävät.

pienet liikkeet. pienillä kirjaimilla.

Yritän voidella grahamsämpylää. Lattia on oudon vinossa. Pidän yhdellä kädellä kiinni vesihanasta ja yritän toisella läästiä rasvaa leikatulle pinnalle. Ei onnistu. Vituttaa. Tungen kourallisen voita suoraan suuhun ja kyytipojaksi halkaistun sämpylän. Ei maistu. Refleksioksennus. Olo on kuin Linda Lovelacella. Tervetuloa avomeripurjehduksen ihmeelliseen maailmaan.

HAIKATKAAaaa!

Menin itse sisälle nukkumaan. Miksikö?

Väsytti. Vitutti. Laskuhumala.

Kirjoitetaanko laskuhumala yhteen vai erikseen?

Vaadin mahdottomia muilta ja nukuin itse. Niin sitä pitää. Hyvin vedetty, Jorma! Ihan saatanan hyvin!

Hoburg ja hallusinaatiot, se on kuulkaas ihan eri mainio juttu! Vene keikkuu mielen tahdissa ja kaikki tuntuu ihanalta. Varsinkin se haikkaustappi. Harkenilta. Iso ja musta.

Aaltoliike alaspäin oli kivaa. Vesihana oli suorassa ja lattialla nukkuneet väsyneet purjehtijat kiiittelivät kilvan ruotsalaisen mytologian merenjumalaa. Taisi olla Börje. Tai Yrjö. Semanttinen ero, samapa tuo.

Kaatuu kaatuu kaatuu ei kaadukkaan reivi pois voisko ottaaa Maurin esiin no joo koitetaan täähään sujuu.

Mauri on kiva. Mauri kuuluu joukkoon. Ihan homostelematta, rakastamme Mauria.

Mauri on spinnupurje. Vahvaselkäinen hyvä työläinen.

Naapuri tuijotti minua. Ovisilmästä. En uskalla mennä ulos. En uskalla kohdata mulkosilmäisiä. Miksi helvetissä pesutupa on niin kaukana? Raotan ovea. Vilkaisen. En edelleen uskalla, lattialla saalistavat pääjalkaiset odottavat liikettäni. Vittu!

Vanha horo, miksi et liiku? Raha ja piiskaaminen eivät saa lanteitasi liikkumaan!

Huora on konseptina täysin käsittämätön. En kyllä tiedä miksi. Jotenkin vaan tuntui, että muutama sovitteleva sana on mukaan mahdutettava. Viittasin luonnollisesti veneeseen, en kehenkään rappunaapuriin. Tällä kertaa.

Mulkosilmäinen mullo, liekö edes kala, tuijotti vaativasti tamperelelaista trimmajaa Visbyn jälkeen. Ota noistakaan nyt selvää, inhorealistinen purtemme liikkui hitaammin kuin maneetti kosiomatkalla ja kaiken raadannan jälkeen olimme keskenämme. Asia, mikä siis ei missäään nimessä ollut vastenmielistä. Olipahan vaan inhottavaa. Jotenkin limaista. Maali oli se se tavoite.

Naapuri tuijottaa edelleen minua ovisilmästä! Ja tunkee elintään postiluukusta. Valtava epämuodostunut hampaaton nahkiainen kiemurtelee porstuassa. Vihaan nahkiaisia!

Välikirjaimia tähän kohtaan! Tai tunnustuksia. Mulkosilmäiset mullot tai ahvenet vainoavat. Jättäkää minut rauhaan. En ole teitä kiusannut, ainoastaan asuinpaikkanne ylittänyt. Älkää järsikö sormiani!

Maali. Se on ihan saatanan kaukana. Aina.

Anna meille meidän jokapäiväinen maalimme. Tai jotain muuta uskonnollista. Oli se silti ihan saatanan kaukana. Kuusi säätönarua ja miljardi vaihtoehtoa. Pään sekoittava kombinaatio, mutta ne veneessä olleet tekivät parhaansa. Emme syöneet tahi tyydyttäneet hakkaavaa krapulaa. Ohjasimme kohti maalia. Väsy ja vitutus olivat kitiseviä seuralaisiamme, mutta tuulen ja pääjalkaisten odottelu toivat tarpeellisen sisällön elämään. Tiedoksi, emme harrastaneet itsesaastutusta, senkin irstas sika! Tunnen sinut vakiolukija, tiedän mitä ajattelit!

LOPPU. ISOILLA KIRJAIMILLA:

Kiitos Sinko, Sampo, Jussi, Juha ja Mikko, veditte ja suoriuduitte ihan loistavasti ja kosisin jokaista jos se nyt olisi mitenkään teknisesti mahdollista!

Ja kiitos William S. Burroughsille inspiraatiosta, pääjalkaisista ja nahkiaisista!