Baltic Herring Week 2017, osa I

Baltic Herring Week 2017, osa I

Suomen ja Viron parhaat avomeripurjehtijat. Ja yksi Low.

Väärässä seurassa?

Ulkopuolinen?

Jotenkin hävetti vaappua kauppatorin rannassa avomerikisaajien letkassa mukana. Tuntui, ettemme mitenkään sovi tai kuulu purjehdustaitoisten venekuntien joukkoon, vaan oikeampi paikka olisi ollut jossain ihan muualla. Vaikkapa istumassa neuvostoliittolaisen toimimattoman pesukoneen päällä heiluttelemassa sirppiä ja vasaraa toistaitoisuuden kunniaksi. Näyttää ja haisee pesukoneelta, mutta ei vaan toimi.

Jotta tämä blogi välttäisi edes toisinaan negatiivisen ja masentuneen yleissävyn, niin yritän nyt olla positiivinen. Tosi positiivinen. Siis silleen ihan ihqu-super-pusi-pusi-kädet-viuhtovat-ilmassa -positiivinen!

Oli ihan vitun kiva kisaviikonloppu!

Olisko tuossa ollut tarpeeksi positiivisuutta tälle päivälle? Jatkettaisiinko vanhalla tyylillä?

No, myönnetään. Kisaaminen on aina kivaa ja BOW oli kokonaisuudessaan erinomaisesti järjestetty koitos. Hyvät radat, super-hyvä porukka ja erinomaiset ilmat, mitäpä sitä muuta elämältä toivoa saattaa.

Päivä 1. perjantai: Pitkä avomeri

Perjantaiaamu oli tuuleton ja sääennusteet kertoilivat tyynestä päivästä. Onneksi ennusteet feilasivat jälleen ja päivästä tuli mukavatuulinen. Veneen rikimanageri veivaili aamutuimaan maston kannatinvaijereita aavistuksen löysempään suuntaan. En ole ihan varma miksi. Niin nyt kuitenkin pruukataan purjehduskisoissa tehdä ja näyttäähän se ammattimaiselta paseerata kalut käsissä ympäri kantta.

Keulaan valitsimme veneen kattavasta garderoobista ihanan kesäisen ja kevyen fokka-tyyppisen purjeen. Satunnaisille lukijoille tiedoksi; fokka on semmoi maston etupuolelle ripustettava purje, joka muistuttaa kolmiota. Maston takapuolelle ripustetaan yleensä isopurje, joka sekin muistuttaa kolmiota. Itseasiassa aika outoa, kun asiaa miettii. Miksi juuri kolmio, miksi ei esimerkiksi puolisuunnikas tai lieriö? Vapaamuurarien salaliitto?

Särkän lautta kuskasi miehistön ajoissa veneelle ja ajoissa siirryimme myös lähtöalueelle pyörimään. Ilmeisesti kompetentit kisaorganisaattoritkin olivat katselleet sääennusteita, sillä pitkä avomerirata oli aika lyhyenläntä. Reitti kulki Sedun kesäjuottolan edestä Vuosaari ykkösen kautta Siittimen ja Hramtsowin muodostaman KOLMION ympäri ja takaisin. Kansakoulukartastosta viivoittimella mitattu matka oli vajaat 30 mailia. Siis sellaiset 15 kilometriä moottoriveneyksiköissä. Potkukelkalla matkan taittaisi hyvällä luistokelillä alle tunnissa, mutta Bowin kisaavat purjeveneet käyttivät matkaan muutaman tovin enemmän.

Starttimme oli surkea. Siis todella surkea. Ehkä huonoin pariin vuoteen, jollei paria Tiistis-starttia lasketa mukaan. Tuuli oli lähtölinjan kinttailla todella kevyt ja noissa oloissa ei missään nimessä pyöritä minuuttia vaille starttia, vaan keskitytään vauhdin rakentamiseen. Me tietysti pyörimme, jonka seurauksena vauhti tipahti nollaan ja kiihdytykseen meni niin kauan, että yritimme maaliviivan pari minuuttia myöhässä. Taktikko-Juha oli aivan hiilenä ruorihenkilön mielenvikaisista kiemuroista ja kippari oli valmis keskeyttämään kisan heti alkuunsa. Hetken näytti uhkaavasti siltä, että viisi minuuttia myöhemmin starttaavat ORC3-luokan veneet ajavat Lown ohi jo ENNEN starttiviivaa. Netin live-träkkeristä kisaa seuranneet on-shore -tiimiläiset vittuilivat somen kautta ja keulaosasto oli vähällä ratketa itkujuopottelemaan.

Toisinaan purjehdus on aivan hanurista.

Toisinaan ei.

Keräilimme sitlooran lattialta itsetunnon ja venevauhdin palaset ja liimailimme kasaan jonkinmoisen  kisailmeen. Pienin askelin vene liikkui oikeaan suuntaan ja hetken kihnuttamisen jälkeen vene saavutti ohjailuvauhdin ja totteli trimmejä. Ylämerkillä olimme viidentoista veneen muodostaman fliitin viimeisiä ja päävihollisiksi asetetut virolaiset First 34.7-veneet, Adela ja Matilda, viipottivat pääjoukon mukana toivottoman kaukana.

Ylämerkin jälkeen rata vietti sivuluikkaria kohti itää. Vinssasimme Maurin mastoon ja lähdimme takaa-ajoon.

Selvennykseksi, Mauri ei ole gasti tai sekarotuinen venekoira, vaan spinnu. Myötätuulipurjeiden koodit ovat niin tylsiä ja sekaannusta aiheuttavia, että ristimme pallokkaat ihan kalenterinimillä. S0 on Mauri, S1.5 nimettiin Untoksi ja kovan kelin spinnu S5 tottelee nimeä Jaakko. Tuttavallisemmin Paska-Jaska. Nimillä ei ole mitään yhtymäkohtia todellisiin henkilöihin, olivatpahan vaan ensimmäiset mieleen juolahtaneet nimet pusseja tussatessamme. Siis spinnupusseja tussatessamme. Ehkä S0:lle olisi sopinut naisen nimi, epeli kun on hiukan räpättävä luonteeltaan. Mirkku?

Uusi tuttavuus Mauri oli elementissään kevyessä sivutuulessa. Keulasuunnassa näkyivät First 34.7 Adele, Match 35 NaVi Avaldi ja X-99 Vinca. Kalvoilla taivaltanut kolmikko ajautui nostohippasille ja jättivät huolimattomasti takaportin auki. Moisesta erheestä rankaistaan muuallakin kuin DTM:ssä ja tilaisuuden bongattuamme kiristimme Maurin äärimmilleen. Mauri ynähti nautinnosta ja tupeet hulmuten ohitimme trion Husunkiven kulmilla. Fiilingi nousi veneessä ja Tampereen Vahva-Jussi oli vahvasti sitä mieltä, että nyt noustaan kuin Tappara finaalisarjassa. Melkein noustiin.

Husunkivellä kulmat jyrkkenivät liikaa jopa Maurille, joten vaihdoimme kalvoihin. Vauhti oli ihan kohdillaan. Edessä näkyi toinen virolaisista Firsteistä, Matilda, ja takaa-ajo -trio pysyi siellä missä pitikin. Isosaaren pohjoispuolella kulmat aukenivat jälleen ja kutsuimme Maurin uudelleen palvelukseen. Ehkä Untokin olisi toiminut, mutta emme ainakaan sanottavasti hävinneet matkalla Isosaaren luoteiskulman kääntöpisteelle.

Taipale Vuosaari ykköselle oli löysähköä kryssiä ja luonteeltaan raastavampi kuin poliittisen historian tentti. Sivutuulessa vene on aina ylettömän tunnoton ja trimmaus on todella tarkkaa puuhasta. Onneksi polaaritrimmimittari piiskasi armottamasti ison skuutista nykinyttä differentiaalisen purjehduksen taitajaa Mikkoa ja geen päävastuullisena trimmerinä huseerannutta suomen kovinta Ilves-fania Vahva-Jussia. Vauhti oli kohtuullista ja Adele pysyi takana. Valitettavasti Matilda oli edelleen edessä, mutta aavistuksen välimatka kutistui. Pienin askelin onneen sipsuttelimme. Tai kuvittelimme sipsuttelevamme. Sama asia. Valtavalla ykkösgeellä seilannut Vincakin pysyi aisoissa. Aurinko paistoi, ilma oli lämmin ja olisimme totisesti korkanneet oluet ja toisetkin, jos kyseessä olisi ollut joku normaali ranking-kisa tahi LYS-rypistys. Eihän sitä nyt SM-kisoissa tohdi turvautua dopingiin. Syntistä touhua moinen. Olemme nykyään Suomen lestadiolaisin purjehdustiimi. Ihan Maran kiusaksi.

Vuosaaren kääntöpatukalla alkoi kryssipätkä Siittimen kautta Hramtsowille. Tavoistani poiketen en nyt kerro yhtään kaksimielisyyttä Siittimeen liittyen, toteanpahan vaan, että kryssi kulki ennakko-odotusten vastaisesti ihan kohtuuvauhtia. Mennäsuvena otimme Eestin Bowissa pahasti pataan paikalliselta virolais-venäläiseltä First-fliitiltä, mutta nyt pysyimme hyvin vauhdissa mukana. Tuuli friskasi ilmeisesti merituulen voimasta sellaisiin lukemiin, että kaikki lowilaiset renkuivat laidalla. Aavistuksen hävisimme hurjalla laitamassalla ajaneelle Matildalle, mutta samanmoisella ylivoimamassalla kisannut Adele sentään pysyi takana. Pohjoisempaa reittiä kryssineet veneen, mukana Vinca ja Naukkari, tuntuivat haukkaavan hiukan paskaa.

Siittimen käännös ei mennyt ihan puikkoihin. Parilla viimeisellä tikillä tötöilimme ja spinnukamojenkin vaihto laidalta toiselle söi hippasen venevauhtia, joten Matilda repi vajaan parin minuutin kaulan ja Adele tuli aivan iholle. On tämä raakaa peliä. Pienistäkin virheistä tulee heti turpasauna.

Tuulen kääntyessä peräkulmille keulaosaston dynaaminen voimakaksikko Mara ja keulan kymppi Kynde repivät Unton päiväunilta mastoon killumaan ja onnistuimme blokkaamaan perälaudassa puuskuttaneen Adelen Hramtsowille asti. Liian varovainen jiippi kostautui ja ahnaammin merkin ajaneet eestiläiset kuittasivat ohi. Hetken vitunhuutamisen jälkeen keräsimme jälleen palikat kasaan ja lähdimme haastamaan etelän poikia. Pärgel!

Vauhti ei spinnupätkällä kohti Vuosaarta ollut totutun hurjaa. Toinen skenaario tietysti on, että virolaisten alamäkivauhti on kohentunut. Niin tai näin, emme päässeet Adelasta ohi. Yritimme ensin puhkaista alapuolen muurin, mutta muutaman yrityksen jälkeen totesimme taktiikan toivottomaksi. Keulaosaston tasatahtitaitaja Mara poltti hermonsa ja komensi kokeilemaan vassu-tyylillä yläkautta. Merten pika-shakkiottelussa Adele ei halunnut uhrata lähettiään, joten pääsimme punnertamaan tuulipuolelle. Emme silti päässeet ohi, joten ilmeisesti kyseessä ei sittenkään ollut leen paskamuuri vaan heikohko venevauhti. Tekarit irveessä tempaisimme kuitenkin rinnalle ja Hramtsowilla olimme tasoissa. Samaan joukkoon oli yhtynyt vielä virolainen Italia 9.98 Directo. Hölmö tyyppinimi, mutta kääntömerkillä oli aavistuksen ahdasta Somalia 9.98:n änkiessä sörkkimään samalle lautaselle.

Hramtsowilla Adela aloitti valmistelut nailonpallokkaan vaihtamiseksi, ja ilmeisesti kaikki askelmerkit eivät putsinhuutamisesta päätelleen olleet aivan kohdillaan. Käytimme Norsunluurannikko 9.98:n kanssa tilaisuuden hyväksemme ja livahdimme naureskellen ohi. Me emme vaihtaneet spinnua, vaan luotimme uskollisen Unton vetovoimaan tiukoilla kulmilla. Unto osoittautui luottamuksen arvoiseksi ja legi Isosaaren kulmille sujui ongelmitta. Bolivia 9.98 osoittautui avotuulilla nopeaksi pulkaksi ja hetken peräaaltojen voimistavasta vaikutuksesta nautittuamme päästimme Itä-Timor 9.98:n karkuun.

Isosaaren kulmilla Unto vaihtui kalvoon. Adela, Vinca ja joku muu vene pysyi edelleen takana. Matilda pysyi tiukasti edellä.

Matka jatkui leppoisissa merkeissä Kuggelstenille asti, josta alkoi loppusuora. Tuulikulmat oikenivat niin paljon, että edellä menneiden veneiden esimerkin mukaisesti nostimme Unton uudelleen ylös. Ei olisi kannattanut. Kulmat olivat aivan liian tiukat ja ensimmäisen puuskan iskiessä pannutimme ihan kunnolla. Emme oppineet kerrasta vaan vedimme läsyn uudestaan vetoon ja seurauksena oli uusi kaato. Adela ajeli kalvoilla poikittain olleen Lown kiinni ja älämölö sitlooraosaston ja keulan välillä kiihtyi. Lopulta otimme vinssikammen kauniiseen käteen ja teimme fokka-ylös-spinnu-ala-spinnu-ylös-fokka-alas -operaation. Keulalle vaihdettu Mauri toimi erinomaisesti ja Adelan esitellessään sinisiä rintsikoitaan oli peli selvä. Ehdimme First-fliitin toisena maaliin.

Avomeren tulos ei ollut aivan sitä, mitä tavoitteidenasetantakomitea oli kevättalvella asettanut, noh, tavoitteeksi, mutta sikasurkean startin jälkeen tulkitsimme ysitilan jonkinlaiseksi torjuntavoitoksi. Sijoitus antoi vielä kaikki mahdollisuudet kivuta kuuden sakkiin.

Eihän siinä sitten niin käynyt. Pari seuraavaa päivää oli uskomatonta taaperrusta. Siitä enemmän tämän raporttikokonaisuuden seuraavassa osassa. Joka siis ilmestynee ennen joulua intensiiviterapian jälkeen.