Kolme selitystä

Kolme selitystä

Kauden ensimmäinen ratakisa oli koettelemus.

Kauden ensimmäinen ratakisa oli tahmea taival.

Kauden ensimmäinen ratakisa oli voimaton esitys.

Kesäkuun kuudes armon vuonna 2017 aukeni aurinkoisena ja vähätuulisena. Lämpötilat pyörivät marraskuun lukemissa. Aamulla yleissäätilaa parvekkeelta nuuskiessani harkitsin vakavasti kyljen kääntämistä ja kisan skippaamista. Alkava flunssakin vaivasi ja päänsärkyä ei yhtään helpottanut ison skuuttajan sairaslomaviesti. Onneksi sentään tuli lähdettyä. Kyllä purjehduskisa aina keskimääräisen kuivahkon kolonoskopian voittaa.

Terveenä säilyneet tiimiläiset kokoontuivat ajoissa veneelle. Pikaisen aamuohrataktikkopalaverin jälkeen ihmettelimme tiimin varustevastaavan Jirman Kannelmäen Prismasta nyysimiä uusia tiimirotseja. Olivat oikein laadukkaan oloisia ja selkään teipattu tiimin nimi täydensi tyylikästä kokonaisuutta. Kyllä näillä vetimillä kelpaa laitureille sammua tahi jäädä kiinni rysän päältä! Heitimme yläfemmat.

(c) Sailpix

Veneen rikimanageri oli väännellyt maston tukivaijereiden säätöruuveja ihan rutkasti löysemmäksi. Rikitrimmi vaikutti suht sopivalta, sillä aallokon ja tuulen suhde oli aivan, noh, suhteeton. Meri oli liian kuoppainen vallitsevaan puhuriin nähden. Purjeveneethän liikkuvat pääsääntöisesti tuuliavusteisesti, ja jos sitä tuulta ei ole riittävästi, ei ole eteenpäin puskevaa voimaakaan. Koko sunnuntain kisapurjehdusretken ongelmana oli voiman puute. Kuuden solmun tuulessa vauhti tössäsi aaltoihin etenkin ylämäissä. Genoaveneet taisivat selvitä hiukan helpommalla vanhasta vellovasta aallokosta. Luokan kärkigeeveneet vetelivät kryssillä arviolta solmun kovempaa ja nousukulmakin huomioiden VMG oli ihan jotain muuta kuin mihin Low parhaimmillaan kykeni. Noh, valinta on aikoinaan tehty ja fokalla ajellaan jatkossakin. Alamäissä ei ongelmia ollut.

Veneitä kauden ensimmäiseen tonkkakisaan oli ilmoittautunut kaikkiaan 17 kappaletta ja Avomeripurjehtijoiden uuden mainion rankingsysteemin mukaan veneet oli jaettu kahteen lähes yhtäsuureen starttiryhmään. Lähes, kun on niitä parittomia lukuja.

Kisa koostui kolmesta lähdöstä ja jokaisessa osakisassa kierrettiin rata kolmeen kertaan. Kaikkiaan kierroksia tuli siis kolmetoista. Tai jotain sinnepäin, taskulaskimeni on hävinnyt.

Kiinnostavan referaatin kirjoittaminen ratakisoista on vaikeampaa kuin sote-uudistuksen selittäminen kuurolle. En siis edes yritä, vaan vedän nopeasti yhteen nippuun kaikki kolme starttia.

1. startti:

Onhan näitä startteja treenattu tänäkin vuonna, mutta silti onnistuimme tössimään lähdön ryntäilemällä liian innokkaasti viivalle. Karttaplotteri väitti, että venepää on selvästi edullisempi, joten sinne tähtäsimme. Vene kulki kuitenkin niin vauhdikkaasti, että jouduimme surffailemaan pitkin viivaa aikaa tappaaksemme. Kyllähän se lähtö sitten vapaissa tapahtui, mutta emme päässeet sinne minne olisimme halunneet. Siis sinne radan oikeaan reunaan. Onneksi vasemmallakin ratapuoliskolla oli painetta, mutta ensimmäinen kryssi oli kyllä tuskaisa. Vene tuntui tahmeammalta kuin pikinivaha pikkareissa ja trimminarujen kiskominen oli ihan arpomista. Saimme toki leivottua fokkaan muotoa ja pulleutta, mutta oikea ajokulma oli niin anteeksiantamaton, että veneen ohjastaja ja trimmaajat olivat jatkuvasti epäsynkassa. Veneen polaaritrimmimittari suorastaan pilkkasi miehistöä ja oikeastaan teki vaan mieli vittu kuolla. Tai hypätä mereen. Sama lopputulos, kun kyseessä on uimataidoton eläkeläinen.

Huono vauhti kostautui huonona sijoituksena ensimmäisellä ylämerkillä. Pikaisesti laskien taisimme olla lähtöryhmän kahdeksasta veneestä viimeinen.
Alamäki sujui paremmin. Weban aikoinaan neuloma rataspinnu on vielä ihan hyvässä kuosissa ja vauhti oli tyydyttävää. Otimme kiinni paperilla hitaammat Xelinan (X-332) ja Ilmarisen (Dufour 34). Relaxkin (X-34) oli lohduttavan lähellä, mutta starttiryhmän kärkiveneet Arwen (First 36.7), Vinca (X-99) ja Nauti’n’olla (Arcona 340) painelivat masentavan kaukana karkuun.

Toinen ylämäki sujui hiukan paremmin, mutta ajelimme liian aikaisin leikkarille ja nopeammat veneet ja paaralla viivalle tulleet veivät kaikki tuulet jättäen Lown taas viimeiseksi. Veneen ohjastaja sairastui paskahalvauksen ja yritti kääntää keulan kohti Larua, mutta veneen manseklikki sai Jussin johdolla taottua järkeä hysteerisen kipparin päähän.

Lätkyttelimme sitten aikoinaan maaliin. Olimme pökäluokassa.

2. startti:

Startti venepäästä, mutta toisesta rivistä. En tiedä miten tässäkin onnistuimme, mutta ainakin pääsimme tikkaamaan välittömästi paaralle vapaisiin tuuliin. Hetken tuuligraafia tarkasteltuaan veneen taktiikkaosasto Kynden ja Juhan johdolla suosittelivat radan vasenta laitaa. Ihan hyvä veto ja vaikka venevauhdissa oli edelleen toivomisen varaa, olimme ylämerkillä ihmisten aikaan. Virheettömän ylämerkkikierron jälkeen keulaosaston Kynde kiskoi sifongit taivaalle ja sitlooran trimmivelhot Juha ja Mara napsauttivat alamäkimoodin päälle. Kaikki olisi ollut niin ihanasti, jos se spinnu olisi vaan pysynyt siellä ylhäällä pilvien seurassa. Mutta kun ei. Spinnun fallihaka aukesi ja spinnu laskostui nätisti mereen. Rättiä merestä repiessä ne muut veneet karkasivat jälleen ja vaikka nostimme spinnun suht sukkelaan fokan fallilla ylös, oli peli jotenkin menetetty.

Spinnufallitta on mälsää, joten sidoimme toppispinnun fallin (ei saa käyttää kisassa) Maran pelastusliiveihin ja kiskoimme vastaan pyristelevän trimmaajan mastoon hakemaan karkulaista. Ei siinäkään operaatiossa kauaa nokka tuhissut, mutta kävi sääliksi mastossa killuva gasti, joten emme tehneet jiippiä kiipeilyesityksen aikana ja ajauduimme turhan kauas seuraavasta kääntömerkistä. Spinnun trimmauskin unohtui siinä vitunkiljumisen aikana. Hyvin seivattu tilanne silti. Ilman puukkoa.

Aikanamme tamppasimme maaliin. Emme olleet edes viimeisiä!

3. startti:

Ennen kolmatta starttia päätimme, että tämän kisan mokakiintiö on täynnä. Päätös oli hyvä, sillä kolmannessa startissa vene kulki kohtuullisesti ja spinnutkin pysyivät ylhäällä. Starttiryhmän kärkiveneiden vauhtiin emme edelleenkään pystyneet vastaamaan, mutta emme nyt ihan hännänhuippuja olleet.

Kaikkiaan, jonkinmoinen torjuntavoitto kuitenkin. Tavarat pysyivät ehjinä ja miehistön mieliala oli hyvä kisan jälkeen. Kyl tää tästä. Sellainen toive tosin olisi, että jos ei tuule, niin aallokkoakaan ei saa olla. Sovittaisko näin?