Suursaari 2011 – Osittaisrehabilitaatio

Neuvostoliitossa oli aikoinaan vallalla jännä tapa liimailla ja leikkailla aikansa naamakirjoihin pärstöjä sen mukaan, sattuiko kyseinen henkilö olemaan poliittisesti pop vai not. Poliittisesti aina epäkorrekti team Low koki myös osittaisen arvonnoston vuotuisessa Suursaaren kierrossa. Alkukauden perusteella ennakkoarviot kisasta olivat kovin alhaisia, suorastaan matalia, mutta kisan aikana vene kulki ajoittain ihan mallikkaasti.

Perinteiseen tapaan vene täytettiin ennen kisaa a-luokan purjehtijoilla ja ö-luokan eväillä. Pianistina ja veneen PR-henkilönä kunnostautui Sinko, trimmiosaston päävastuullisena onnistui JJ, ja keulavastaavana spinnun hyvinvoinnista huolehti purjehtiva filantrooppi Kuraattori. Vakigasti-Jacen ollessa tanhumatkalla etelä-Forssan kotiseutupäivillä palkkasimme tuuraajaksi ammattilaispurjehtija Tuomaksen suoraan Mansen avomeriskenestä. Ammattilaiset ovat yleensä hurjan kalliita, mutta onneksi Stobe tyytyi vaatimattomaan kaljapalkkaan, ylöspitoon ja tee-se-itse -purjehtijoiden seuraan.

Sääennusteet povasivat kisalle leppeitä tuulia, mutta tuulta riitti suhteellisen hyvin, ja radasta selvittiin ainoastaan muutamaa tuntia heikommalla ajalla kuin aikaisemmin. Starttialueella tuuli pyöri 3 metrin lukemissa ja sellaisesta suunnasta, että Melkille pääsi kätevästi parilla tikillä. Startti itsessään sujui Lowilta aika kehnosti. Surffailimme siinä patukkapäässä ja styyralla suhaillut Inferno 31 ”Donna” pakotti heittämään voltin. Vauhti tipahti nolliin, ja styyralla viivalle ilmestyneet loppuveneet pitivät huolen siitä, että jäimme aika pahasti jalkoihin. Taisipa pinnamies jälleen mutista jotain pilalle menneestä kisasta minuutti startin jälkeen.

Heti lähtöhässäkän laannuttua alkoi tutunoloinen kevyen kelin trimmien maaninen etsintä. Olo oli hiukan turhautunut, sillä mikään mennävuosina hyväksi todettu kikka ei sovi uuden ison kanssa yhteen. Muutaman sadan yrityskerran jälkeen jonkinmoinen perussetti löyty Kalbiksen kohdilla. Vitsinä oli näemmä löysätä outhaulia niin paljon, että puomin ja alaliesman väliin mahtuu jallupullo poikittain. Kauden parhaallakin trimmillä jäimme muutaman asteen nousuissa ja esimerkiksi Inffareiden kevyen kelin kryssiin emme pystyneet vastaamaan. Vasta tuulen lipoessa vitosen lukemia suostui vene tyydyttävälle laukalle. Pitäisi varmaan käydä viikkokisoissa hinkkaamassa näitä asioita, sitähän varten ne on keksitty.

Melkin kiertotuuban jälkeen kurssi aukeni niin, että Kuraatori ja Stobe hiplailivat vihjailevasti spinnua. Jätimme kuitenkin nostamatta, sillä edessä spinnutellut Donna ei tuntunut ihan hurjaa eroa tekevä. Edempänä Swan ””Tarantella” kiskoi jollain litteällä nailontyykillä vauhtia, ja taisipa Inferno ”Solveig” vilautella spinnua. X-332 ”Nautinnolla” veti koko pätkän spinnulla, vaan eipä Naukkarikaan valtavaa rakoa tehnyt. Lowilaiset tyytyivät tässä vaiheessa osaansa ja sihauttelivat eväspaketteja auki.

Hramtsowin tutkamerkin kinttailla jatkoimme juupas/eipäs -leikkiä ja päätimme sittenkin kokeilla litteää spinnua. Pallokas hulahti ylös satakunta metriä ennen käännöstä. Eipä operaatiosta mitään hyötyä ollut, mutta saatiinpahan ainakin keulaosastolle pienet lämmöt.

Pätkä Hramtsowilta Kalbikselle oli kryssintapaista, ja Inffarit tuntuivat viihtyvät heikossa tuulessa ja tasaisessa vedessä hyvin. Kuten mainittua, JJ:n johtama trimmityöryhmä sai loppulausuntonsa valmiiksi, ja Low lätkytteli eteenpäin ihan siedettävää vauhtia. Yritimme puikata Donnasta yläkautta ohi, mutta epelit nostelivat siihen malliin, että lopulta laskimme kurssia ihan reippaasti ja ajoimme puhki alakautta. Solveig tikkasi pohjoiseen loppuklunssin paahtaessa rumppiksen korvilla. Jossain välissä tuntui olevan shiftinpoikanen, joten teimme tikin ja nousimme mekin reilusti rumppiksen pohjoispuolelle. Toisen shiftin tuiverrellessa lowilaisia tikkasimme takaisin ja rytkimme Kalbikselle Solveigin ja Nautinollan peräpeiliin huohottaen. Donna oli hiukan jäänyt ja luokan nopeimmat veneet oli yö verhonnut piiloon.

Kalbikselta (oletettu, onkohan niillä toppivalo?) Solveig ampaisi kuin tykin suusta kovaa ja korkealle, ja Nautinnolla lähti kovaa ja alas. Low pyöri jossain edellisten puolessa välissä. Tuuli himmaili uhkaavan tuntuisesti, mutta tasaisessa vedessä vene kulki ihan mukavaa vauhtia. Puolessa välissä pätkää olimme aivan rumpalla ja tuulen vääntyessä hiukan pohjoiseen teimme taktisen päätöksen löysätä skuutteja ja ajaa suoraan merkille ilman suuria yläbanskuja. Banaanijuttu läpsähti hiukan taktikon naamalle, sillä aamun valjetessä jouduimme kryssimään ihan reippaasti Portille. Tuulikin nousi auringon mukana rapsakaksi keskikeliksi, mutta vene tuntui yllättävän hyvältä käskytettävältä. Porttin ja lähestyvän valtakunnan rajan kunniaksi miehistöä hemmoteltiin perinteisellä läskisoosiaamiaisella. Siinä aamuapetta mussutellessamme ideoimme sellaista, että seuraavalla kerralla voisi ottaa mukaan vaikkapa savustetun sianpään snäks-tyyppiseksi välipalaksi.

Portilla olimme hyvissä asemissa lähtölössin puolessa välissä. Inffarit olivat jääneet kymmenisen minuuttia, ja saman verran myöhemmin lähteneet Firstit – tosin eri luokassa ajaneet – reilusti enemmän. Suursaaren kierto olikin sitten kakkupala, skuutteja sai jatkuvasti löysäillä ja plaanailimme mukavassa sivutuulessa seiskan vauhteja. Joku venäläinen kaapelilaiva oli parkkeerannut radan tukkeeksi, mutta muuten saaren itäpuoli oli tapahtumaköyhää skiglausta.

Eteläkärjessä nostimme spinnun. Tovin homma pelitti, mutta Suursaaren yli pumpanneet tuulipuuskat aiheuttivat päänahan rapsutusta skuuttaajille. Muutaman kunnon broutsin ja ässämutkaisen maston jälkeen laskimme spinnun ja jatkoimme geellä. Vauhti pysyi edelleen mukavana, ja tuskin nyt paljoa hävisimme kärkiveneille. Takaisin portille slöörailimme edelleen keskikastissa, ihan hyvissä asemissa kärkisijoihin. Ainoastaan Tarantella oli karannut, mutta muut veneet olivat tavoitettavissa spinnupätkällä.

Portilla tapahtui sitten se joka kisaan mahtuva musta hetki. Arvoimme, lähteäkkö pohjoiseen vai etelään tuulien perässä, joten vetelimme sitten suoraan. Paha idea! Todella paha. Pitäisi aina muistaa se vanha sääntö, että kaikki muut tuskin ovat väärässä. Jossain vaiheessa Salona ”Audi” leikkasi ohitse, ja kun mietimme, että niillä nyt kuitenkin on ”state-of-art” -purjehdustietokoneet messissä, niin jiippasimme perään ja ajelimme hetken kohti pohjoista. Tässä vaiheessa kisa olisi vielä ollut pelastettavissa, mutta sitten teimme jiipin takaisin etelään First 36.6 ”First Ladyn” perään sillä tuumalla, että järvipurjehtijat osaavat haistaa tuulet. Eipä onnistunut sekään idea, vaikka Ladyllä tuntuikin vauhtia juuri niillä kohdilla riittävän. Tuuli moinasi, jokainen aalto romautti spinnun, ja lopulta seisoimme täyspläkässä varmaan tunnin. Pohjoisen kautta menneet kisakumppanit repivät tuntikausien eron, ja Lowin säädyllisen sijoituksen pelasti ainoastaan maalialueella väijynyt tyyni ja muiden veneiden samantapainen kompurointi.

Mieliala veneessä laski yhtäläisesti venevauhdin kanssa, ja jos jollain olisi sattunut olemaan mukana käsiraha, niin kiulu olisi taatusti vaihtanut omistajaa. Mielialan kohentajaksi JJ värkkäsi sagrian tapaista boolia, ja aineella olikin ihan tarkoitettu vaikutus. Fiilingi veneessä koheni korvissa miehistön möykätessä kaikkea purjehdukseen liittymätöntä. Sinko tarinoi rasvaista juttua Korjaalaisesta peräkammaripojasta Kuraattorin ja JJ:n tyytyessä kinastelemaan pakonnomaisen pasianssin peluun ja karvaisten käsien kausaalisuhteesta. Stobe lotraili drinksuja jallusta ja pinnamies makaili sitloorassa lueskellen merikortin väliin piilotettua aikuisviihdelehteä. Vaikka ylikivaa olikin, pois sielä mereltä nyt kuitenkin oli päästävä, joten jatkoimme osittaisessa kilpapurjehdusmoodissa.

Illalla bongasimme Nautinnollan ja jonkun firsteistä (Penelope ehkä?), mutta hävitimme ne taas uudestaan venekuntien petratessa vauhtiaan. Noin muuten saimme olla ihan omissa oloissamme. Grosan raportit olivat masentavaa kuultavaa, Donna kuittasi tunnin verran ennen Lowia, ja oli siellä aika monta muutakin venettä, joilta otimme ihan huolella pataan. Väliaikalistoista selvisi sitten myöhemmin, että olimme olleet ihan hyvissä asemissa palkintosijojen tuntumassa. Kilpapurjehdusta ei koskaan saisi lopettaa kesken, sillä viimeisillä kaapelinmitoilla voi tapahtua paljonkin. Taidankin printata Donnan kuvan opiksi ja ojennukseksi kapyysin seinälle.

Hramtsowin tutkanakin kohdilla vaihdoimme spinnun geehen, ja ajelimme hienossa yössä hienoja vauhteja kohti Melkkiä. Kun  oluttakin oli vielä jäljellä, niin naukkasimme hiukan aikaiset landauskaljat ja yritimme muistella ”Hopeisen kuun” sanoja. Onneksi ei muistunut, semmoista kipparin säestettyä raakkumista kukaan olisi pidempään jaksanut kuunnella. Melkin kääntötölkillä nousi vielä spinnu, ja Haukilahdelle pääsimme aika mukavia kulmia. Hiukan isommat veneet ja yösääntö häiritsivät matkan tekoa, mutta maalialueen pläkä pakkasi veneet jälleen kätsysti samaan kasaan. Viimeiseen sataan metriin kulutimme varmaan puoli tuntia tuulen ollessa ihan nollissa ja hävisimme neljännen sijan siinä paikoillaan pulikoidessa.

Loppujen lopuksi ihan mukava kisa. Sää oli aivan loistava, ja jos ei lasketa lauantain pläkää, tuultakin riitti siedettävästi. Miehistö teki hienoa työtä ja kisapurjehdustahtoa löytyi alusta loppuun. Jos sitä reitinvalintamokaa ei oteta huomioon, niin en nyt ihan heti keksi, mitä olisi pitänyt tehdä toisin. Venevauhti oli vähintäänkin siedettävää.

Tuloslistat ovatkin sitten mielenkiintoisia ja muutamia hurjiakin nousuja mahtuu mukaan. Paras taitaa olla Donnan petraus Portin tokapökästä toiseksi. Tarantellan ikuinen voittosarjakin katkesi Solveigin viedessä koko potin. Low hävisi neljännen sijan tasuriajassa muutamalla sekunnilla, mutta toisaalta yhtään parempi sijoitus lauantaisen spinnupäivän jälkeen olisi ollut jo hiukan noloa.

Kuvia ja träkkejä ilmestyy ihmeteltäväksi, jahka kamera ja gepsi löytyvät.

p.s Grosalla ollaan ilmeisesti annettu väärä sivuutusaika. Jos raportoidusta vähentää tunnin, niin ollaan varmaan oikeilla lukemilla.

One thought on “Suursaari 2011 – Osittaisrehabilitaatio

Comments are closed.