WB-sails round the bouys – Hyvä tiimi, hyvät renkaat

Vienon tuulen herätellessä lowilaisia tiimin kautta aikain toisiin ratakisoihin olivat aatokset hieman ristiriitaisia. Kevyt tuuli on edelleen tiimin akilleen pää, olkapäät ja munat, sillä lääkettä tahmeaan etenemiseen ei toistaiseksi ole löytynyt. Lähdimme kuitenkin soitellen sotaan, koskapa sillä varustuksella mennään, mitä niksivarastosta sattuu löytymään ja tulokset katsotaan sitten myöhemmin.


Tiimiläiset saapuivat ajoissa kilpailualustalle ja viimeisimpien Torstiksien innoittamina päätimme pysyä hyväksi havaitussa formaatissa: tempaisimme aamupiirissä oluet ja puhuimme paskaa. Ringissä soppaa ryystivät keulamies Jace, yleismies Sinko ja OD-ammattilaiset Mikael ja Jussi. Jälkimmäiset oli ihan tarkoituksella värvätty takomaan ratakisailun hienouksia kovapäisten vakitiimiläisten kalloon. Hyvin meni oppi perille, ja vaikka emme ehkä täydellistä suoritusta tehneet, niin suuremmilta mokilta vältyimme.

Keulapurjeen valinta ei tuottanut suurta tuskaa ja varmuudeksi päästimme vielä hiukan paineita rikistä. Kisassa 20 senttiä puoleensa heilunut masto toimikin ihan mukavasti. Alkuhinkkauksen jälkeen nyimme apukoneen käyntiin ja putputtelimme rata-alueelle Katajaluodon eteläpuolelle.

Tuuli rata-alueella noudatteli ennustuksia pyörien kahden metrin molemmin puolin. Pistelimme lakanat salkoon, heitimme muutaman vendan ja jiipin alkulämmittelyksi ja tutkiskelimme kevyen kelin trimmejä. Jonkin sortin oivallus oli kiristää ison fallia totuttua enemmän, jolloin purjeen yläosa oli paljon syvempi ja toimivampi. Muutenkin iso näytti ikäistään nuoremmalta, itseasiassa aika siistiltä. Lieneekö purje sitten pelästynyt vaihtopuheita ja päätti näyttää epäileville, että kyllä keski-ikäinenkin vielä jaksaa. Hurjan parin minuutin harjoittelurupeaman jälkeen laskimme genoan ja avasimme oluttölkit.


Veneitä oli kisaan ilmoittautunut ennätysmäärä ja pikku-orkkiinkin oli siunaantunut 13 paattia. Scratcshc-sheettejä tutkiessamme havaitsimme, että 3 metrin tuulessa meidän pitäisi olla ennen Firstejä maalissa, mutta genoa-Inffarit saivat hiukan voittaa purjehditussa ajassa. Jos tuuli olisi noussut neloseen, olisivat Firstitkin saaneet ehtiä kohtuullisella erolla maaliin ennen Lowia. Scrastdhien mukaan pikkuluokan nopeimpia veneitä olivat Elan 31 ”Merinna” ja Swan ”Tarantella”, ja tavoitteena oli, ettei sentään kierroksella mokomille hävittäisi.

Kolmen ratalähdön refereointi on yllättävän vaikeaa, sillä tapahtumat menevät muistissa iloisesti sekaisin eri lähtöjen välillä. Koitetaan nyt kuitenkin.

1. lähtö

Starttisuunnitelmana oli lähteä venepäästä ja oletettavan huonon startin jälkeen tikata paaralle pois jätöksistä. Eihän se startti tietenkään suunnitelmien mukaan mennyt, vaan puolen minuutin kohdilla slöörailimme lähellä poijupäätä ylimpänä veneenä. Alapuolella oli First 31,7 ”Miss Piggy” ja olimme aivan varmoja, että kohta Lowia viedään starttilinjan yli. Piggy ei kuitenkaan jostain syystä nostattanut ja paukun tullessa pääsimme suhteellisen puhtaissa tuulissa radalle. Kovasti kiitoksia piggyläisille vielä näin jälkikäteen!

Paukun jälkeen suhailimme radan vasemmassa laidassa, mutta tikkasimme pian paaralle isompien luokkien veneiden ilmestyessä spinnuillaan blokkaamaan tuulta. Tikin jälkeen taktiikka oli simppeli, ajoimme suoraan ylämerkille ja teimme vendan. Tuuli oli kääntynyt startin aikoihin niin, että rata oli todella vino ja ylämerkille pääsi yhdellä halssilla. Kryssivauhti oli heikossa tuulessa suhteellisen kohdillaan. Polaarien alkaessa vasta kolmen metrin tuulesta extrapoloimme kakkoselle sopivan targettivauhdin – n. 3,9 solmua – ja yritimme pitää siitä kiinni. Kryssipätkät menivätkin kautta kisan kohtuullisesti, ainakin paperilla nopeammat genoa-Inffarit pysyivät takana ja ajoittain jopa joku First. Ihmevene Tempo nyt loikki taas aivan järjetöntä vauhtia, puhumattakaan Merinnasta. Emme antaneet epelien häiritä henkistä terveyttämme.

Alamerkin kierrossa oli hiukan ylimääräistä kahnausta. Ajelimme kaikessa rauhassa styyralla parin Firstin kanssa alamerkin tuntumassa, kun joku 40-jalkainen raaseri tunki paaralla välistä ja jouduimme väistämään. Ilmeisesti samat säännöt eivät koske kaikkia veneitä ja kokoeroa käytetään härskisti hyväksi. Hiukan harmitti kun veneestämme ei löytynyt mitään punaista rättiä.

Toinen kierros sujui ilman mieleenpainuvia tapahtumia. Ajelimme jälleen ylämerkin leikkarille, tikkasimme ja nostimme pallokkaan. Maaliin saksailimme Ebnegean vanavedessä, edelle ehti myös joku Firsteistä ja loput mainitut vauhtiveneet. Kuitenkin, aivan kelvollinen ensimmäinen startti.

2. lähtö

Toista starttia saatiin odotella aika kauan. Toimitsijat juoksivat kääntyilevän tuulen perässä ja tipputtelivat poijuja sinne sun tänne. Vajaan tunnin odottelun jälkeen kaikki oli valmista toiseen koitokseen.

Ensimmäisen lähdön innostamina yritimme samanlaista vimpautusta, mutta tällä kertaa alapuolella olleet Platut eivät olleet ollenkaan ystävällisiä, vaan nostivat Lowin viivan huonommalle puolelle. Puolen minuutin kohdilla teimme vendan ja ajelimme tyhmän näköisinä paaralla päin viivalle laukkaavia styyraveneitä. Nyt oli Solveigin vuoro pelastaa päivä ja Low sai jatkaa linjasurffailua. Paukun tullessa nostimme hiukan keulaa tuuleen ja ampaisimme matkaan. Poijupään taistelussa Ebnegea taisi ottaa varaslähdön, ainakin paatti kävi pyörähtämässä lähtöalueella.

Starttijännityksestä toivuttuamme ajoimme jälleen yhtä halssia ylämerkin leikkarille. Seurana oli tuttuun tapaan x-79 ”Herring Rouge?”, joka tosin taisi vendata ennen leikkaria pois. Tuuli oli kovin reikäistä ja puffit paikallisia.  Välillä muutaman rungonmitan päässä ollut kisailija nykäisi eroa, toisinaan taas Low kiihdytti karkuun hyvän puuskan sattuessa kohdalle.

Leikkariajo merkille meni hiukan reisille, sillä tuuli kääntyi ja kun olimme siinä ”point-of-no-venda” alueella, kitkuttelimme paria solmua pampulan ohi ja hävisimme rutosti aikaa.

Ylätötsällä nostimme spinnun jä lähdimme leikkailemaan alamerkille pysyen aikas hyvin keskipossen vauhdissa. Alamerkillä näimme vilahduksen Tarantellasta ja Ebnegeasta, Infernot taisivat olla takana, samoin osa Firsteistä. Kryssipätkällä yhdessä taivalta taittanut x-79 oli hiukan karannut alamäessä, muuten tilanne pysyi suhteellisen stabiilina, ellei peräti debiilinä.

Alamerkki pakkasi veneet kasaan. Fokka-Inferno ”Valpuri” kellui edessä, takanaan Low ja suojan puolella x-79. Äksän alapuolella taisi olla joku Firsteistä. Meillä oli peitto äksään ja blokkasimme vielä Valpurinkin tuulen niin tehokkaasti, että pääsimme sisäkurvin kautta koko lössistä ohi. Tiukoille se tosin meni, ja veneiden väliin ei olisi paljon jallua paksumpaa aviisia mahtunut. Huuto oli Lowin takanakin kova ja jotain kolinaa alamerkin tietämiltä kyllä kuului ollessamme jo kryssipätkällä.

Toinen kiekka oli jälleen paljon rauhallisempi ja lipsuttelimme maaliin parin Firstin vanavedessä.

3. lähtö

Kolmas startti oli sitten jälleen tuttua lowia, olimme mailikaupalla viivasta paukun kajahdettua. Myöhästyimme linjalta minuutin, mikä parin mailin ratakisassa on suhteellisen paljon. Kun emme muuta keksineet, heitimme taas paaralle ja ajoimme suoraan ylämerkin leikkarille. Huolimatta karmivasta alusta ehdimme yläpampuloille ennen Inffareita, mikä lämmitti kovasti mieltä hiukan kalsassa kesäsäässä. Napsautimme spinnun ylös aivan merkin juuressa ja venkuroimme alamerkille kenenkään häiritsemättä. Alamerkilläkin oli tällä kertaa tilaa ja menimme kiltisti jonossa muutaman muun kisailijan kera kryssipätkälle.

Kisan viimeinen kryssipätkä oli se huonoin. Solveig ajoi Lowin kiinni huomattavasti paremman nousun ja nopeuden turvin. Tovin ennen leikkaria Solveig tikkasi pois jättäen lowilaiset ihmettelemään pikatahmaa. Hetken narujen kanssa leikittyämme vauhti koheni aavistuksen ja lopulta vauhti petrasi kunnolla pinnamiehen ajettua oikeita kulmia. Tikkasimme leikkarille ja ehdimme niukinnaukin perille ylämerkille ennen Solveigia.


Ylänakilla pallokas nousi ja läpsyttelimme maaliin tutussa järjestyksessä, Merinna, Ebne ja Tarantella kaukana edessä, muutama First ja x-79 lähistöllä ja Inffarit takana.

Tuloksena kisasta oli harvinaisen tasainen sarja, 5-5-5, joka kokonaistuloksissa riitti ihan mukavaan neljänteen sijaan. Tarkemmin ajateltuna tulos on erinomainen ratakokemukseen ja tuuliolosuhteisiin nähden. Kyllä se Siesta näköjään kevyelläkin kohtuullisesti kulkee. Merinna oli tälläkin kertaa täysin ylivoimainen ja hyvän sarjan tekivät myös Tarantella (2-3-3) ja Ebnegea (3-4-2). Kärkikolmikon saavuttamiseen Lowilla mennee vielä jokunen vuosi…

Linkki tuloksiin…

Loppukaneettina voisi todeta, että ratakisailu on oivaa ja opettavaista ajanvietettä. Touhuamista on jatkuvasti ja aika ei tosiaan käy pitkäksi merkinkierroissa. Lyhyessä rypistyksessä pienetkin virheet kostautuvat monen sijan menetyksenä, mutta kokemuksen myötä tulokset varmasti joskus paranevat. Tosin odottavan aika on pitkä, varsinkin orcin tuloksia odotellessa.

4 thoughts on “WB-sails round the bouys – Hyvä tiimi, hyvät renkaat

  1. Moi,

    Eipä kestä kiittää – toki meidän (minun) vakaa aikomus oli nostaa teidät yli mutta pelkäsin, että luiskahdamme itsekin yli joten se jäi tekemättä!

    Ei kannata kuvitellakkaan ettei Miss Piggystä löydy ”sikaa” tilaisuuden sattuessa kohdalle, vaikka eilen purjehdimme lähinnä kuin pehmolelupossu! :-)))

  2. Tuttu juttu, ajoittaista pehmoilua löytyi Lowinkin pinnanjatkeesta. Täytynee seuraavassa poijukisassa koittaa ns. ”mulla-on pirun-iso-ja-nopea-ja-kallis-vene” -taktiikkaa ja ajaa silmät kiinni alamerkille kokoontuneen lössin keskelle :mrgreen:

  3. WB kilpailusta tuli palkinto joka on noudettavissa HSK toimistosta. Toimiston on ma 12.00-20.00 ja ti-pe 12.oo-16.00.
    Valitettavasti tulosten tekeminen ORC:ssä ei ole ihan yksinkertainen juttu siksi se vie aikaa.
    Kiitos että olit mukana ja sinun purjehdukset ovat parantuneet kokoajan.

  4. Juu, mikäs siinä on takakannella istuskellessa, kun on niin loistava tiimi vauhtia taikomassa 🙂

    Erinomaisesti järjestetyt kisat! ”Excellent Races since 1889”

Comments are closed.