Suursaari 09 – Volgan lautturit

vsr09_1

Suursaariaika. Taisteluryhmä Low oli hyvin valmistautunut jokakeväiseen purjehdusoffensiiviin, Suursaaren kiertoon. Veneeseen oli bunkrattu miesten henkilökohtaisten taisteluvarusteiden lisäksi kalja- ja energiajuomapatterit. Painonsäästösyistä jätimme enimmät kiinteät sapuskat maihin paria pussipastamössöä ja muutamaa voileipää lukuunottamatta. Suomalainen sissi pärjää vallan mainiosti muutaman vuorokauden pelkällä purjehduksen tuomalla euforialla.

Lowia kuljettamaan lähtivät tällä kertaa suursaarinoviisi Jarco, suursaarikonkarit Sinko ja Kuraattori sekä mies suoraan Turun kivikovasta purjehdusskenestä, itse Airiston ankkuri, Pete. Pääsääntöiseksi pinnamieheksi istutettiin se teoriatason naruleikkien erikoismies.

Sääennusteet arvailivat heikkotuulista ja märkää kisaa. Perjantaina sadetta piisasikin, mutta lauantaina sää oli ihan mukavan aurinkoista ja tuulista. Yöt olivat kyllä kovin kylmiä, pohjoisesta puhkunut tuuli jäähdytti ilman marraskuun alun lukemiin.

vsr09_1b

Pitkin perjantaita velloneet huhut tiesivät kertoa että Suursaaren kiertoluvan kanssa oli ongelmia. Jonkinlainen lupa irtosi kipparikokoukseen mennessä, mutta ilmeisesti venäjän karhu oli saanut itkuraivarin kadotettuaan tikkarinsa ja kostoksi päätti tehdä suomalaisten tasoituspurjehtijoiden elämän edes hiukan hankalammaksi. Tieto ratamuutoksesta tuli myöhään. Lähtöveneestä aloitettiin kiväärituli ja kun kukaan lowilaisista ei edelleenkään tiedä lipuista mitään, kelluimme lähtöveneelle kysymään asiasta. Viesti oli tyly, uusi kipparikokous 20:15 ja lähdöt viivästyvät tunnilla. Trafiikki Haukilahden ahtaassa satamassa oli melkoinen, kun alun 50 venettä kävi yhtäaikaa hakemassa reittipapruja kansliasta.

Vararata oli samanpituinen kuin alkuperäinenkin, ainoastaan Suursaari oli korvattu muutamalla poijulla Kotkan edustalla. Muutos ei lowilaisia masentanut, vaan tohinalla vedimme sarkamustot päälle, kiinnitimme kokardin malli Cajanderin mukaan ja lähdimme taistojen tielle.

Lowin gastivarasto
Lowin gastivarasto

Pikku-orkki ammuttiin matkaan kello 21:10. Lähtö oli tyylipuhdas myötätuulilähtö ja Low kellui matkaan jostain viivan keskivaiheilta. Saimme spinnun ylös suhteellisen ajoissa ja killuimme tiiviisti pääjoukossa. Muutamalla jiipillä pääsimme Kärmisten viitoille, mistä matka jatkui kohti Melkin kääntöpoijua. Ensimmäiset pikkulyssin veneet tavoitimme Melkin selällä ja omasta luokastamme seurailimme muutamaa x-332:sta (ainakin Nauti’nolla) jotka ajelivat meille sopivia leikkauskulmia aukon pohjoislaitaan. Kääntöpoijulla jiippasimme Tarantellan ja Valpurin välissä ja tämä taisikin olla ainoa kerta kun näimme luokan ties monennettako kertaa voittaneen Tarantellan lähietäisyydeltä.

Asiantuntevat tiimiläiset kirjoittamassa noottia
Asiantuntevat tiimiläiset kirjoittamassa noottia

Kurssi Hramtsowin tutkakepille oli aivan plattista, joten seurasimme 5-6 veneen ryhmää joka leikkasi styyran halssilla etelään. Edessä meni ainakin Tarantella, joka ajoi todella harteikkaan spinnunsa kanssa todella alas. Takaoikealla pyyhälsi muutama X-332 ja hiukan ihmettelimme niiden vaisua alamäkivauhtia. En tosin ole mittakirjoista tarkistanut, mitä mieltä ORCin VPP on asiasta, mutta luulisi äksän Siestan pieksevän aina. Lisää pikkulyssin veneitä tuli vastaan ja takana näkyi mahtava armada spinnuja isompien luokkien rykäistessä matkaan.

Hramtsoville pääsimme jälleen muutamalla jiipillä ja merkille taisimme tulla hiukan Inferno 31 Valpurin edellä. Tuuli oli hiukan friskannut ja edessä keikkunut Tarantella lisäsi vauhtiaan ja katosikin pian horisonttiin. Myös kaikki x-332:set painoivat kaasua, mutta asia ei yllättänyt, sillä olimme mittalukujen mukaan kolmanneksi hitain vene luokassamme.

Spinnuttelu Kalbikselle sujui alussa ihan hyvin. Leveä lenssispinnu jaksoi kiskoa venettä targettivauhtia. Pohjoisesta tuli kuitenkin saderintamia säännöllisin väliajoin ja aina rintaman kohdilla tuuli yltyi etustaagintappolukemiin. Muutaman kerran jouduimme ajamaan ihan reilusti alas ja lopulta spinnun läpätys otti niin paljon hermoon, että nostimme genoan ylös. Saderintamien jälkeen oli aina heikkotuulisempi hetki ja genoa oli selvästi liian hidas. Kaivoimme vaatekaapista narujen alta vanhan kapeamman spinnun ja kun nailon oli saatu ylös, homma alkoi skulaamaan ihan toisella tavalla. Apparenttikulmat heiluivat jossain 70 asteen hujakoilla ja vauhtia oli parhaimmillaan yli 7 solmua. Ajaminen ja elämä yleensä oli kivaa.

Kalbiksella spinnunlaskussa teimme muutaman ylimääräisen immelmannin fallin takerruttua isopurjeen lataan. Pienen ähellyksen jälkeen spinnu nostettiin suomenlahdesta veneeseen ja matka jatkui genoalla kohti Kotkan portti. Legi oli aivan tappavan tylsä. Genoa barberoitiin laitaan ja sitten vaan istuskelttiin ja odotettiin. Erot edellä oleviin pysyivät samanlaisena, mihin ne nyt sivutuuliosuudella muuttuisivatkaan. Emiksestä tuttu asetelma toistui jälleen, sillä Inferno 31 ”Aleksandra” ilmestyi aamunvalossa viereen ja tutusti vauhti oli molemmilla veneillä yhtäläistä. Puolessa välissä ei-mitään Aleksandra ylitti yläpuolelle ja kun ei muutakaan puuhaa ollut, aloitimme nostattelun keskellä suomenlahtea. Aleksandra tyytyi kohtaloonsa ja tasatyönnöin jatkoimme aina portille asti.

Kotkan portin jälkeen jossain vaiheessa kurssi kääntyi kryssille kohti Kaunissaaren kupeessa olevaa kauimmaista kääntistä. Heitimme kryssivaihteen päälle ja vauhti ja nousukulmat olivat kohmeisen yön jälkeen yllättävän timmissä kunnossa. Suursaarikin häämötti jossain etelässä ja venäläinen ruosteinen viranomaisalus oli pitämässä vahtia ettei vaan kukaan tasoituspurjehtija vahingossakaan ylitä veteen piirrettyä viivaa. Kylmä ilma esti tekemästä hagmaneja, joten tyydyimme huutelemaan Anttonia.

Ennen viimeistä kääntistä bongasimme Inferno 31 ”Solveigin” ja puristimme yläkautta ohi saman lajin Donnasta. Inffari Valpurikin oli ilmestynyt näköetäisyydelle ja taisi pikkulyssissä ajanut Spedekin jossain vilahtaa, mutta muista luokamme veneistä ei näkynyt vanaakaan.

Takaisin Espooseen käännyimme Valpurin ja paremmin leikkarin ajaneen Donnan peesissä ja nostimme vartin myöhässä väärän lenssispinnun ylös. Kulmat olivat liian kovat, joten teimme hitaan vaihdon slööripussukkaan. Samaan syssyyn testasimme veneestä löytyneen hellan ja valmistimme oivallisen yhden ruokalajin päivällisen ja huuhdoimme tekeleen alas vuosikertalaatikkoviinillä. Ruokailu ei ainakaan nopeuttanut etenemistä ja Inffarit kiskoivat yllättävän ison eron pienellä matkalla. Jonkun kääntöpoijun jälkeen spinnut laskivat ja hiljenevässä tuulessa kelluimme takaisin kohti Kotkan Porttia. Portille saavuimme puolenpäivän aikoihin ja sijoitus oli kympin huonommalla puolella.

Sääennusteet osuivat kerrankin oikeaan ja tuuli kääntyi puoliltapäivin lupausten mukaisesti länteen. Pitkä legi Kalbikselle ja siitä edelleen Hramtsowille sujui Lowilta hyvin. Trimmit löytyivät kohdilleen ja nappasimme kiinni muutaman hyvän shiftin. Luodematalan jälkeen ajoimme mahdollisimman pohjoiseen ja ilmeisesti lenkki kannatti, sillä raportoitujen aikojen perusteella olimme Hramtsowilla nousseet neljänneksi. Kummastelua aiheutti FinnFunin rapsa, veneen ero Lowiin oli mielestämme aivan liian pieni. Siinä sitten scratstscsheettejä tutkiessamme unohdimme purjehtia ja muutenkin henki veneessä oli kuin Volgan lauttureiden virkistyspäivillä. Yksitavuista murahtelua, tylsää tuijotusta ja hidasta liikehdintää pitkin kantta. Koko hyvä paluupurjehdus valui hukkaan viimeisillä maileilla, sillä olemme olleet todella hitaita Hramtsowilta alkaen. Ilmeisesti trimmit jäivät liian kireiksi ja lisäksi löysimme kunnon pläkän Melkin eteläpuolelta. Huolestuttavinta asiassa oli, että emme edes tienneet olevamme hitaita. Referenssiveneen puute, hyytävä ilma, pimeys ja pitkin matkaa temppuillut tuulimittari sumensivat Lowin purjehdustaktikot täydellisesti. Hälytyskellojen olisi pitänyt pirahtaa viimeistään siinä vaiheessa kun inffari Solveig jätätti Lowin, mutta ei kun ei.

Jossain Kärmisten kohdilla kiertävä Lowin trimmien kommentoija ja Nauti’nolla lilluivat ohi, mikä ei enää edes ärsyttänyt. Maalilinjan ylitimme 03:13 ja kaksijakoisesta kisasta käteen lätkäistiin häntäpään sija, kahdeksas. Kaikkien aikojen toiseksi huonoin tulos Suursaaresta, tosin tällä kertaa saarta ei kierretty, joten historiallisiin tilastoihin kämmi ei vaikuta.

Silti, purjehdus on kivaa ja retki Kotkan kulmille oli mainio. Kiitokset vielä koko miehistölle, muille kilpailijoille ja järjestäjille erinomaisesta kisasta.

Tulokset (8/17)

Maalisuoran pläkää
Maalisuoran pläkää