Villingin Vendat – Déjà vu

Villingin Vendat on itä-helsinkiläinen purjehdustapahtuma joka muistuttaa vanhanajan kyläkoitoksia missä kylän miehet kokoontuivat testailemaan vehkeittensä paremmuutta. Villingin Vendoissa ei siis ole toimitsijoita tai semmoisia häiritsemässä itse asiaa. Lähtöjärjestys on sääntöjen mukaan porrastettu LYS-luvun mukaan, mutta koska virallista lähettäjää ei ole, veneet lähtevät yleensä omia aikojaan. Kisan lähtö ja maali sijaitsevat Kallahden selällä.


Rata

Koskapa kyseessä oli Matalan ensimmäinen esiintyminen Itäsyndikaatin ympyröissä aloitettiin gastien rekrytoiminen ajoissa. Lopputuloksena oli kauden ensimmäinen yksinpurjehdus. Kuten myös perinteisiin kuuluu, vene irtosi laiturista liian myöhään ja huolimatta koneen ulvottamisesta myös lähtölinjalla oltiin liian myöhään. Siinä sitten purjeita nostellessa kaikki muut ison luokan veneet ampaisivat lähtöviivan yli ja kaikkiaan kisassa oli äkkiä laskettuna 8 venettä. Alkoi tiukka takaa-ajo 2-4 m/s luoteistuulessa.

Legi ensimmäiselle kääntömerkille oli pystykryssiä ja tässä vaiheessa huolimaton valmistautuminen potki heti nilkkaan. Yksinpurjehduskisaan valitun st-fokan skuuttipiste oli alimmassa mahdollisessa reiässä, vaikka tarkoituksena oli laittaa se ylimpään. Lopputuloksena siis mahtava twisti ja aivan levy alaosa. Nousukulma oli jälleen kerran Nauticatin luokkaa. Lisäksi skuutit olisi pitänyt vetää genoan skuuttipisteiden kautta vinsseille ja kun näin ei oltu tehty, jumittivat skuutit vinssillä englantilaiseen tapaan. Déjà vu.

Ensimmäisellä kääntömerkillä Matala saavutti yhden vanhan IOR-kruiserin. Tosin paatin LYS oli varmaan yhden huonommalla puolella. Seuraava legi oli sivumyötäistä ja ilman spinaakkeria oli aika toivotonta saavuttaa pääjoukkoa. St-fokka ei ihan spinnua korvaa. Tosin pääjoukossakaan ei kovin montaa pallokasta näkynyt. IOR-tykki nyt kuitenkin jäi muutaman veneenmitan. Seuraavalla kääntömerkillä heilautettiin jiipin kautta sivutuuleen ja tässä vaiheessa Matala aloitti ihan kohtuullisen laukan. Pääjoukko lähestyi hiukan, sillä suurin osa ajoi edelleen ilman spinnua. Mainittakoon että johtavassa klungassa seilasivat ainakin X-302, joku Bavaria ja Sundwind 30:n näköinen vene. Lisäksi radalla näkyi yksi Maxi Fenix, todella upean näköinen vene.

Radan seuraava kääntökohta oli Pikku-Leikosaaren kohdalla jossa suunta kääntyi takaisin pohjoiseen. Saaren kohdalla tuulen suunta muuttui niin, että kryssitrimmejä oli taas haettava. Samalla päälle ilmestyi saderintama ja tuulennopeus nousi äkisti yli 10 m/s. Twistattu st-fokka ei oikein jaksanut nostaa venettä tuuleen, joten apparenttikulmat heiluivat jossain 30 asteen huonommalla puolella. Ilmeisesti muillakin oli hiukan vaikeuksia kovassa puuskittaisessa tuulessa ja tässä vaiheessa Low ohitti kylkimyyryä ainakin yhden Meristeilijän. Säärintama meni ohi yhtä nopeasti kuin oli tullutkin ja tuuli tyyntyi jälleen 2-3 m/s tasolle ja kääntyi niin että viimeiselle kääntömerkille pääsi yhtä halssia ajamalla. Matka viimeiselle kääntömerkille köröteltiinkin peräkanaa. Veneet joissa oli ihan oikea genoa keulassa kulkivat ihme kylläkin nopeammin kuin st-fokalla varustettu Siesta 32. Hiukan nolotti mennä samoja vauhteja puolta pienempien veneiden kanssa joten naamioiduin nopeasti aurinkolaseilla ja hupulla lähes tunnistamattomaksi.

Viimeisellä kääntömerkillä (jonka virkaa toimitti luoto nimeltään Tupsukka) käännyttiin jälleen kryssille. Tässä vaiheessa kaikki häntäpään veneet olivat taas samassa kasassa, mutta oivallisesti ajoitetulla vendalla Low melkein jätti 2 venettä taakseen.

Tuloksena sijoitus 6/8, siis suorassa ajassa ilman tasoituksia. Tosin muutama pikkuluokan vene oli lähtenyt liikkeelle 5 tai 10 minuuttia aikaisemmin. Purjehdusaika melko tarkalleen yksi tunti. Joten jos tasoituksilla haluaisi spekuloida, niin 1,07 veneen olisi pitänyt olla maalissa noin 5 minuuttia myöhemmin ja vastaavasti 1,20 veneen 3 minuuttia aikaisemmin.

Loppukaneettina mainittakoon että kivaa oli, voin lämpimästi suositella purjehdusta harrastuksena.